Keskustanuoret

Wikipedia

	Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Keskustanuoret on Suomen Keskusta rp:n poliittinen nuorisojärjestö, joka on perustettu vuonna 1945. Alun perin järjestö toimi nimellä Maaseudun Nuorten Liitto (MNL). Tämä kuitenkin vaihdettiin Nuoren Keskustan Liitoksi (NKL) kun Maalaisliitto muuttui Keskustapuolueeksi. Vuoden 2005 liittokokouksessa Nuoren Keskustan Liitto kuitenkin vaihdettiin Keskustanuoriksi, joka oli vähitellen vakiintunut arkikielessä nuorisojärjestön kutsumanimeksi.

Keskustanuorten jäsenet ovat automaattisesti myös Keskustan jäseniä. Tämä menettelytapa poikkeaa joidenkin muiden poliittisten nuorisojärjestöjen tavasta toimia. Keskustanuoret perustelevat asiaa nuorten vaikutusvallan näkökulmasta. Osittain tästä syystä nuorilla onkin ollut perinteisesti vahva rooli Keskustan päätöksenteossa.

Jäsenmäärältään Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö.

[muokkaa] Toiminta-ajatus

Keskustanuoret on poliittinen nuorisojärjestö, joka vaikuttaa yhteiskuntaan arvojensa ja ohjelmiensa mukaisesti politiikan keinoin ja kasvattaa nuoria aktiiviseen kansalaisuuteen. (Keskustanuorten strategia 2006, hyväksytty liittokokouksessa 2005)

[muokkaa] Arvot

Aatemaailmaltaan Keskustanuoret on sosiaaliliberalistinen järjestö. Keskustanuorten vihreät arvot ovat ilmenneet esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen kannattamisena ja kielteisenä kantana ydinvoimaan.

Ote Keskustanuorten periaateohjelmasta:

Keskustanuorten arvot pohjautuvat ihmisyysaatteeseen

Keskustanuorten mielestä yhteiskunnallisen päätöksenteon on oltava ihmisläheistä ja -lähtöistä. Emme määrittele yhteiskunnan ja valtion tehtäviä pääomien hallitsemisen näkökulmasta vaan ihmisen hyvinvoinnin, ihmisyyden, on oltava kaiken yhteiskunnan kehittämisen päällimmäisenä arvona.

Keskustanuorten aatteellinen pohja kumpuaa uskosta ihmiseen; ihminen on luonnostaan aktiivinen ja kehittymishaluinen toimija, jonka henkistä kasvua tulee tukea. Keskustanuorten mielestä ihmisten henkinen kehittyminen eli sivistyminen, on lähtökohta koko yhteiskunnan kehittymiselle. Keskustanuoret korostavat ihmisten hyvinvoinnin henkistä puolta: mahdollisuutta itsensä kehittämiseen, opiskeluun, työhön, harrastamiseen, itsensä ilmaisuun, hyviin ihmissuhteisiin, aktiiviseen suvaitsevaisuuteen, vapauteen ja vastuuseen sekä elämänlaadun kohottamiseen.

Ihmisyysaatteesta kumpuavat neljä arvoa:

Sivistys
Tasa-arvo
Luonnon hyvinvointi
Yhteisöllisyys

Sivistys on kehityksen edellytys

Sivistymisen tarve lähtee ihmisen halusta vaikuttaa itsensä, lähiympäristönsä ja yhteiskunnan kehittämiseen. Vain sivistyessään ihminen pystyy edelleen kehittymään ja kanavoimaan elämänkokemuksensa viisaudeksi, mikä on edellytys koko yhteiskunnan kehitykselle. Sivistyessään ihminen kykenee ja haluaa ottaa vastuuta itsestään, muista ihmisistä ja koko maailmasta sekä vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan. Sivistys on edellytys eettisesti kestävälle ajattelulle sekä kyvylle ja halulle tarkastella muiden ja etenkin omia toimia kriittisesti. Sivistyessään ihminen ei arvota muita heidän taustatekijöiden ja ajatuksiensa vaan ihmisyyden perusteella. Keskustanuorille sivistys on ennen kaikkea sydämen sivistystä.

Sivistymistä tukee kaikkien ulottuvilla oleva kouluverkosto ja perheissä sekä muissa yhteisöissä tapahtuva kasvatus. Kouluttautumisen ja henkisen kasvamisen tavoitteena tulee tarvittavien tietojen lisäksi olla oman ajattelun kehittäminen ja sivistynyt ihminen. Ajattelumallien kritiikitön omaksuminen ei ole keskustanuorten ihmisyysaatteen mukaista. Kasvatus on onnistunut silloin, kun nuori perusturvallisuuden sekä kotoa, koulusta ja ympäristöstään saamiensa oppien turvin, kykenee muodostamaan sivistyneen maailmankuvan.

Kansakunnan sivistyksen mittaase,miten se kohtelee heikompiosaisiaan. Yksittäisen ihmisen sivistymistä yhteiskunta tukee luomalla puitteet henkisen kasvun mahdollistamiseksi. Ihmisen sivistyminen on koko elämän läpi jatkuva loppumaton prosessi. Sitä tulee tukea koko elämänkaaren ajan, ja ihmisen sivistyksen kautta kehittyviä innovaatioita on kanavoitava koko yhteiskunnan hyödyksi.

Tasa-arvo on oikeudenmukaisuuden lähtökohta

Keskustanuorille kaikki ihmiset ovat samanarvoisia lähtökohdistaan riippumatta. Keskustanuorille tasa-arvo merkitsee sitä, että kaikilla ihmisillä on samanlaiset mahdollisuudet elää ja kehittää itseään omista lähtökohdistaan riippumatta mistään taustatekijöistä, kuten asuinpaikasta, sukupuolesta, kulttuurista, iästä, perintötekijöistä, terveydentilasta ja vanhempien asemasta. Tasa-arvoa ei ole jonkun tietyn taustatekijän suosiminen. Jokainen ihminen kuuluu vähemmistöön jotain yksittäistä tekijää tarkastelemalla. Suvaitsevaisuuden perusta on se, että hyväksymällä itsensä pystyy hyväksymään muut.

Yhteiskunnan tehtävä on toimia turvaverkkona ja nostaa heikommassa lähtötilanteessa olevat ihmiset samalle tasolle muiden kanssa. Tämän turvaa kaikkien yhteisesti kustantamat koko Suomen kattavat koulu- ja korkeakouluverkostot, laadukkaat terveyspalvelut ja tulonsiirrot niitä kulloisessakin elämäntilanteessa tarvitseville. Erityisesti lähiyhteisön tuki on tärkeässä asemassa tasa-arvon toteutumisessa.

Tasa-arvoisista lähtökohdista kehittyvää ihmistä tulee kannustaa menestymään elämässään. Omalla työnteolla tulee olla mahdollisuus vaurastua. Jos yksi menestyy, ei se ole toiselta pois niin kauan kuin kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet ja kaikkein heikoimmastakin pidetään huolta. Yrittäneen ihmisen mahdollisesti epäonnistuessa yhteiskunnan ilmapiiri ei saa olla epäonnistumista tuomitseva, vaan eteenpäin kannustava.

Epätasa-arvoisuus niin maailmanlaajuisesti kuin omassa yhteiskunnassamme on lisääntynyt. Keskustanuorten mielestä globaalissakin maailmassa on kaikilla oltava yhtäläiset edellytykset menestymiseen. Ne ihmiset, maanosat ja alueet, jotka eivät nykyisessä kehityksessä pärjää, jäävät pahasti muiden jalkoihin. Keskustanuoret eivät hyväksy eriarvoisuuden lisääntymistä. Sitä vastaan on taisteltavakehittyvän maan tarpeista lähtevällä monipuolisella ja pitkäjänteisellä kehitystyöllä sekä tasa-arvoisella kauppapolitiikalla.

Luonnon hyvinvointi on edellytys ihmisen hyvinvoinnille

Nuorkeskustalainen luontosuhde korostaa luonnon ja ihmisen yhteyttä; olemme osa luontoa ja luonto osa meitä. Luontosuhteen perustana on ymmärrys siitä, että ihminen voi hyvin, jos luonto voi hyvin. Yhteiskuntavastuun periaatteisiin kuuluu, että niin taloudelliset, sosiaalisetkuin ympäristönäkökohdat otetaan huomioon päätöksenteossa. Jotta ihmistä säilyttävä ekosysteemi pysyisi tulevaisuudessa toimivana, on päätöksenteon lähtökohtana oltava yhteiskuntavastuun kaikkien elementtien toteutuminen.

Keskustanuorten yhteiskuntavastuu ei rajoitu vain maamme rajojen sisäpuolelle. Elämää ylläpitävän luonnon säilyttäminen vaatii kaikilta maapallon kansoilta ja yhteisöiltä ponnistuksia. Taloudellisesti varakkaammille yhteiskunnille lankeaa välttämättä suurempi osuus yhteiskuntavastuun toteuttamisesta.

Luonto on myös ihmisen liittolainen. Suomen vauraus on peräisin uudistuvista luonnonvaroista,joiden hoidon ja hyödyntämisen periaatteena on oltava niiden ylläpitäminen sukupolvesta toiseen.

Ihminen ja luonto ovat erottamattomat, sen vuoksi ihminen vaikuttaa luonnon hyvinvointiin omilla valinnoillaan kaikkialla ja koko ajan. Luonto on perusarvo, sen varassa on ihmisen koko elämä.

Yksilöllisyyttä tukeva yhteisöllisyys

Yhteiskunta muodostuu jokaisen meidän omista lähiyhteisöistä kuten perheistä. Jokainen meistä kuuluu johonkin lähiyhteisöön. Yhteiskunnan tulee tukea näiden yhteisöjen muodostumista ja vahvistumista. Niin yhteisöjen kuin yhteiskunnankin tulee ottaa huomioon meidän jokaisen henkilökohtaiset tarpeet ja yksilölliset taitomme. Ihanteellinen yhteisö pystyy tukemaan ja kannustamaan jokaista jäsentään hänen omassa henkisessä kasvussaan ja kehittymisessään. Tämän kaltainen yksilöllisyyttä tukeva yhteisöllisyys mahdollistaa meidän kaikkien henkilökohtaisiin tarpeisiin perustuvan elämisen ja tulevaisuuteen valmistautumisen. Myönteinen yhteisöllisyys tukee suvaitsevaisuuden ja oman elämän yritteliäisyyden vahvistumista ja antaa kaikille jäsenilleen mahdollisuuden valintojen vapauteen.

Valtion toimenpiteiden tulee olla yhteiskuntaa ja yhteisöjä tukevia. Valtion toimet eivät täten saa olla ristiriidassa yhteisöllisyyden kanssa. Julkisen vallan tehtävä on täydentää yhteisöjemme verkostoa. Valtio tuleekin nähdä yhteisöjen organisoituneena jatkeena eikä pelkästään julkista valtaa käyttävänä hallintona. Keskeisin vuorovaikutuksemme suhteet ovat ihmissuhteet ja erilaiset yhteisöt, joissa me kaikki vaikutamme.

(Keskustanuorten periaateohjelma, hyväksytty liittokokouksessa 2005)

[muokkaa] Historia

Järjestö perustettiin Salossa 30. kesäkuuta vuonna 1945. Nimi oli tuolloin Maaseudun Nuorten Liitto. Maalaisliitolla oli ollut aiemmin nuorisotoimikuntia ja osa MNL:n piireistä oli käynnistänyt toimintansa jo muutamia kuukausia ennen järjestön perustamista. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kansanedustaja Johannes Virolainen.

Emopuolue pelkäsi aluksi MNL:n olevan haitaksi puolueen yhtenäisyydelle ja se haluttiin nähdä emopuoluetta tukevana organisaationa. Tällaisena se sitten toimikin Suomen tuolloin tulenarassa poliittisessa tilanteessa. MNL tuki aluksi vaaleissa oman puolueen vanhempia ehdokkaita ennemmin kuin tarjosi nuorille väylää päättäjien tehtäviin.

Ensimmäisessä poliittisessa periaateohjelmassaan vuonna 1952 huolehdittiin nuorten muuttamisesta pois maalta ja hahmoteltiin "ihmisen yhteiskuntaa", joka rakentuisi vauraista maalaiskylistä ja puutarhamaisista kaupungeista.

Myöhemmin 1960-luvulle saavuttaessa MNL:n toiminta alkoi laajentua kasvukeskuksiin. Yhteiskunta kaupungistui vauhdilla ja muutokseen piti reagoida. Vuonna 1965 kun emopuolue vaihtoi nimensä Keskustapuolueeksi Maaseudun Nuorten Liitosta tuli Nuoren Keskustan Liitto.

1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla Keskustanuoret suuntautui yleisemmäksi poliittiseksi nuorisojärjestöksi. Yhteiskunnassa vallitseva ilmapiiri näkyi Keskustanuorissa vihreiden arvojen nousuna. Öljykriisin uhatessa ja liikennemäärien kasvaessa kampanjoitiin mm. henkilöautoliikenteen rajoittamiseksi. Suomalainen ulkopolitiikka eili kuumaa aikaa. NKL kannatti tuolloin presidentivaaleissa Urho Kekkosta ja liittoutui ennemmin vasemmiston kuin oikeiston nuorisojärjestöjen kanssa. Keskustanuoret osallistuivat tuolloin kommunistisille nuroisofestivaaleille ja idänsuhteita ylläpidettiin aktiivisesti.

Kun nuorison politisoituminen laimeni 1970-luvun lopussa, NKL hyötyi tilanteesta. Kilpailijat olivat vaikeuksissa ja välit vasemmistoon heikkenivät. Järjestö sopeutui maaseudun rakennemuutokseen, jonka seurauksena enää neljännes jäsenistöstä toimi maa- ja metsätalouden piirissä. Nuorisojärjestö ajoi Paavo Väyrysen keskustapuolueen puheenjohtajaksi. Virheät aatteet pysyivät yhä suunnitelmissa. Keskustanuoret vastustivat Vuotoksen allasta ja ydinvoimaa.

1980-luvulla Neuvostoliitto osoitti hajoamisen merkkejä. NKL asettui hieman empien kannattamaan EY:hyn liittymistä. Liberalismi tuli mukaan keskusteluun ja 1990 NKL:stä tuli maailman liberaalinuorten jäsen. Lisäksi NKL liittyi Euroopan liberaalinuoriin. Entiset itäiset kontaktit vaihtuivat läntisiksi. Nuorisokulttuurissa tapahtui muutoksia ja vuosikymmeniä suurta suosiota nauttineet kesätapahtumat alkoivat kärsiä osanottajapulasta. Uusien nuorisoa aktivoivien toimintatapojen löytäminen osoittautui vaikeaksi yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa. Jäsenmääräkin laski reiluun 30 000:een.

Seuraavalla vuosikymmenellä politiikka muuttui verkostoituneeksi niin, että erilaisten nuorisojärjestöjen yhteistyö voimistui. Internetin yleistyminen muutti elämäntapaa ja poliittiset kampanjat muuttuivat lyhytkestoisemmiksi tempauksiksi. 2000-luvun poliittisia kysymyksiä Keskustanuorissa ovat olleet mm. kriittisyys NATO-jäsenyyttä kohtaan sekä vaatimukset toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jäsenmäärä jatkoi yhä laskuaan, mutta 60-vuotisjuhlaansa viettäessään järjestö oli vielä 17 000 jäsenellään Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö.

Viime vuosina monikulttuurisuus on noussut tärkeään osaan järjestön politiikkaa. Tämän ansiosta Keskustanuoret näyttävät saaneen maahanmuuttajataustaisia jäseniä enemmän kuin muut nuoriso- tai yleispoliittiset liikkeet Suomessa.

[muokkaa] Kansainväliset kattojärjestöt

NCF - Pohjoismaiden Keskustanuoret [1]
LYBS - Itämereen alueen liberaalinuorten verkosto [2]
LYMEC - Euroopan Liberaalinuoret [3]
IFLRY - Maailman Liberaalinuoret [4]
ELDR - Euroopan Liberalidemokraatit [5]
LI - Liberaali Internationaali [6]

[muokkaa] Keskustanuorten puheenjohtajat

Useat keskustanuorten puheenjohtajista ovat myöhemmin nousseet merkittäviin yhteiskunnallisiin asemiin.

1950-1954 Johannes Virolainen, entinen pääministeri
1954-1959 Pekka Silvola, entinen Yleisradion ohjelmapäällikkö
1960-1964 Heikki Hasu
1964-1968 Jouko Loikkanen, entinen tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtaja
1968-1970 Markus Onnela
1970-1974 Risto Volanen, valtiosihteeri
1974-1980 Esko Aho, entinen pääministeri
1980-1983 Matti Vanhanen, pääministeri
1983-1987 Timo Toropainen
1987-1989 Olli Rehn, Euroopan unionin laajentumiskomissaari
1989-1991 Anu Vehviläinen
1991-1995 Olli Riikonen, Tohmajärven kunnanjohtaja
1995-1997 Mikko Alkio
1997-2001 Antti Kaikkonen, kansanedustaja
2001-2003 Sami Sulkko, Sulkavan kunnanjohtaja
2003-2005 Perttu Nousiainen*, Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
2005 Tuomo Puumala*

	Puolueiden nuorisojärjestöt
	Puheenjohtajat: Keskustanuoret Johannes Virolainen (1950) \| Pekka Silvola (1954) \| Edvard Valpas-Hänninen (1960) \| Jouko Loikkanen (1964) \| Markus Onnela (1968) \| Risto Volanen (1970) \| Esko Aho (1974) \| Matti Vanhanen (1980) \| Timo Toropainen (1983) \| Olli Rehn (1987) \| Anu Vehviläinen (1989) \| Olli Riikonen (1991) \| Mikko Alkio (1995) \| Antti Kaikkonen (1997) \| Sami Sulkko (2001) \| Perttu Nousiainen (2003) \| Tuomo Puumala (2005)