Kansallispuku
Wikipedia
Kansallispuku on vanhaa rahvaan pukua jäljittelevä asu, jota käytetään juhlapukuna ja esim. kansantanssi- ja kansanmusiikkiryhmien esiintymisasuina. Kansallispuvut syntyivät kansallisromantiikan aikana, ja useimmat niistä jäljittelevät 1700- tai 1800-luvun asuja.
Suomessa naisjärjestöt tekivät 1885 ensimmäiset kansallispuvut, jotka esiteltiin julkisesti Venäjän keisarinnan vierailun yhteydessä. Suomen Käsityön Ystävät ja Kansallispukuneuvosto suunnittelevat ja tallentavat kansallispukuja ja neuvovat niiden käytössä.
Koska kansallispuku on juhlapuku, sitä ei pidetä sopivana asuna työnäytöksissä (esim. kotiseutumuseoissa) vaan niihin suositellaan kansanpuvun kuten feresin käyttöä.
Kansallispukuneuvosto on koonnut kansallispukuihin ohjeet ja valvoo kansallispukujen suunnittelua. Uusia pukumalleja suunnitellaankin nykyään pitkälti historiallisten näytteiden pohjalta sekä tutkitun yleisen tietämyksen perusteella. Eri aikoina valmistetut kansallispuvut kuitenkin kantavat sen ajan muotia ja käsityksiä mukanaan: esimerkiksi 70-luvulla valmistettujen pukujen hameet ovat lyhyempiä. Puvut ovat nimetty paikkakuntien mukaan, ja uusia pukuja toivovat vaikkapa kotiseutuyhdistykset. Usein kansallispuvun valintaan vaikuttaakin kotipaikka tai suvun juuri.
[muokkaa] Yleisiä kansallispukuja
- Munsalan puku, etenkin pikkutyttöjen suosima sininen liivihame kultaisin napein
- Tuuterin puku, runsain ristipistokirjailuin
- Kaukolan puku, sininen karjalaisjärjestöjen suosima puku
- Hämeen puku, punasävyinen suomalaispuku
