Kangastus
Wikipedia
Kangastus on ilmakehän lämpötilakerrostuneisuudesta aiheutuva harhanäky. Tyypillisimmät kangastukset näyttävät vesilätäköiltä autotiellä tai aavikolla. Erilämpöiset ilmakerrokset voivat toimia kuten peilit tai linssit ja vääristävät siten kohteen paikkaa tai muotoa.
Kangastukset voidaan jakaa kahteen päätyyppiin:
- Kuumalla pinnalla näkyvät "vesilätäköt". Itse asiassa lätäkkö on kuva taivaasta: taivaalta tuleva valo on taittunut maanpinnan lähellä olevassa lämpimästä ilmakerroksesta takaisin ylös katsojan silmään.
- Fata Morgana on monimutkainen kangastus, jossa horisontin läheisyydessä olevat kohteet näyttävät pidentyvän ja leijuvan ilmassa. Siinä valo taittuu kylmän pinnan päällä esim. napaseuduilla jäisen meren yllä korkealta taivaalta ja nostaa kaukaiset saaret, jäävuoret, metsät ja laivat nurin päin ilmaan roikkumaan. Valo taittuu yläkautta ylhäältä alas. Kangastuksessa voi jopa näkyä useita kuvia samasta kohteesta päällekkäin.
Voimallisimmillaan kangastukset näkyvät suurilla lämpötilaeroilla, suhteellisen tyynessä säässä. Myös näiden päätyyppien sekoituksia voi esiintyä, jolloin kuva voi taittua moneen kertaan tai epätäydellisesti: jäävuoret ja metsät voivat esimerkiksi venyä näennäisesti luonnottoman ohuiksi pystypilareiksi. Kuu ja aurinko voivat horisontissa venyä omituisiksi neliöiksi tai mennä keskeltä poikki.
Koska ilmakehän taitekerroin on pieni ja kangastuksissa esiintyvät kulmat pieniä, niin tarkkailuvälineenä on hyvä käyttää kiikaria tai maakaukoputkea. Valokuvauksessa tarvitaan teleobjektiiveja tai digikameroita.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Angervo, J.M.: Sääopin perusteet, 1948.
- Minnaert,M.: Maiseman valot ja värit, URSA, 1987
