Kangaskiuru
Wikipedia
| Kangaskiuru Elinvoimainen |
||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Kangaskiuru (Lullula arborea) on kiurujen (Alaudidae) heimoon kuuluva sukunsa ainoa laji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen 13½–15 cm, paino n. 30 g. Koiras on naarasta suurempi.
Ruskean, valkean ja mustan kirjava pieni, lyhytpyrstöinen lintu. Siiven etureunassa, käsisulkien peitinhöyhenissä, lajityypillinen mustavalkea laikku. Valkea silmäkulmajuova. Pieni töyhtö. Lennossa tosi lyhyt pyrstö herättää huomiota.
Laululento on kiurumainen. Koiras kohoaa korkealle ilmaan ja kaunis, hieman surumielinen lallatus kuuluu: "li li li li li ly ly ly ly liily liily liily lylii lylii lylii..." jne. minuutikaupalla yhteen menoon. Voi laulaa myös puun latvassa. Alkukesällä laulaa myös yöllä. Äänet ovat pehmeitä, kuin lyhyitä pätkiä laulusta. Pesällä varoittaa kiurumaisesti.
Sekä vanhat että nuoret linnut käyvät läpi täydellisen sulkasadon elo-lokauussa, minkä jälkeen ikäluokkia ei voi enää erottaa.
Vanhin suomalainen rengastettu kangaskiuru on ollut 3 vuotta 1 kuukautta 3 päivää vanha.
[muokkaa] Levinneisyys
Eurooppa pohjoisosia lukuun ottamatta, Pohjois-Afrikka ja Lähi-itä. Parimäärä Suomessa: 800–1 000. Pesii harvalukuisena eteläisimmässä Suomessa. Muuttolintu, talvehtii Keski-Euroopassa, satunnaisesti Etelä-Suomessa. Keväällä saapuu maaliskuun loppupuolella, syksyllä lähtee lokakuussa. Euroopassa pesii 1 - 2,2 miljoonaa kangaskiuruparia, pääosa Iberian niemimaalla.
[muokkaa] Elinympäristö
Karut kalliomänniköt, harvat harjumänniköt, soranottoalueet, kallioiset teollisuusalueet. Muuttoaikoina pelloilla ja niityillä, myös ulkosaaristossa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Piilottaa pesän varpujen sekaan. Se on rakennettu kuivista heinistä ja sammalista, pehmusteina karvoja tms. Muninta alkaa vapun maissa. Naaras munii 3–6 harmaanvalkeata, ruskeatäpläistä munaa, joita se hautoo 12–14 vrk. Koiras vartioi pesän lähellä puussa istuen. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä n. 10–14 päivän ikäisinä. Emot huolehtivat niistä vielä viikon tai pari. Yleensä pari munii toisen pesyeen kesäkuun lopulla. Nämä myöhäisemmät poikaset oppivat lentämään usein vasta elokuussa.
[muokkaa] Ravinto
Hyönteiset, hämähäkit, siemenet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Nikander, Pekka J. 1992: Kuinka erotan kangaskiurun kiurusta. - Lintumies 3.1992 s. 86-87. LYL.
- Ruuskanen, J. ym. 1968: Kangaskiuruja Vaalan Neittävällä. - Lintumies 4. s. 58. SLY.
- Virtanen, Hannu 1991: Kangaskiurun esiintymisestä ja pesimisbiologiasta Varsinais-Suomessa 1989-91. - Lintumies 6.1991 s. 269-276. LYL.
