Kaliningradin eteläinen rautatieasema
Wikipedia
Kaliningradin eteläinen rautatieasema (Южный вокзал Калининграда, Калининградский Южный вокзал, Калининград-Южный) on Kaliningradin kaupungin tärkein henkilöliikenteen rautatieasema.
[muokkaa] Historia
Kaliningradin eteläinen rautatieasema valmistui 19. syyskuuta 1929. Sen rakentaminen kesti 17 vuotta, mikä johtui osin rakennustöiden keskeytymisestä ensimmäisen maailmansodan aikana. Asema rakennettiin alun perin Königsbergin keskusrautatieasemaksi (Königsberg Hauptbahnhof), ja sen oli tarkoituksena oli korvata Königsbergin eteläinen (Königsberg Süd) ja itäinen (Königsberg Ost) rautatieasema. Asema sijaitsee keskikaupungin lounaispuolella muinaisten linnoitusten alueella. Valmistuessaan se oli Saksan uudenaikaisin rautatieasema kolmilaivaisine halleineen, arkkitehtuuriltaan tiiligotiikkaa myötäilevine odotussaleineen, erillisine matkatavaratunneleineen sekä ravintolapalveluineen. Toisen maailmansodan loppuun asti se oli Preussin itäradan (Preußische Ostbahn) tärkeä risteysasema sekä kansainvälisessä että Saksan sisäisessä rautatieliikenteessä.
Toisen maailmansodan jälkeen Königsberg siirtyi Neuvostoliiton hallintaan ja kaupungin nimi muuttui Kaliningradiksi. Rautatieliikenne koki samalla suuria muutoksia. Vuosien 1945 ja 1946 aikana ratapihan kiskotus muutettiin leveäraiteiseksi eikä sinne enää voinut liikennöidä lännen suunnasta kapearaiteisempaa rataa vaativilla junilla. Samoihin aikoihin myös kaupungin keskusta siirtyi koilliseen päin Kaliningradin pohjoisen rautatieaseman ympärille, jolloin asema sai nykyisen nimensä Kaliningradin eteläinen rautatieasema, josta käytetään aikatauluissa myös nimeä Kaliningrad-Passažirski (Калининград-Пассажирский). Asema toimi jatkossa Moskovan, Pietarin, Harkovan, Homelin ja Anapan suunnasta tulevien junien pääteasemana. Kaksi ratapihan raidetta sähköistettiin ja siitä lähtien asemalta on liikennöity lähijunilla yksiraiteista rataa pitkin pohjoiselle rautatieasemalle ja edelleen Itämeren rannikolla sijaiseviin kaupunkeihin.
Ensimmäinen lännen suunnasta kulkeva juna sitten toisen maailmansodan saapui asemalle Berliinistä 9. elokuuta 1991 turisteille tarkoitettuna erikoisjunana. Junan kulku asemalle oli teknisesti mahdollista siitä syystä, että Puolasta Kaliningradin eteläosissa sijaitsevalle tavara-asemalle johtava kapeampiraiteinen rata eli niin sanottu kansainvälinen raide oli säilytetty sotilaallisista syistä. Rataa jatkettiin edelleen Kaliningradin eteläiselle rautatieasemalle, jotta Berliinistä voitiin jälleen liikennöidä matkustajajunilla Kaliningradiin asti.
[muokkaa] Nykytilanne
Asemarakennus on remontoitu vuosituhannen vaihteessa. Kansainvälistä raidetta pitkin liikennöi päivittäin junavuoro Kaliningradista Gdańskiin ja edelleen Gdyniaan. Junassa on myös Berliiniin meneviä vaunuja. Liikenteellisesti merkittävämpää on kuitenkin edelleen muualle Venäjälle suuntautuva junaliikenne.
