Käenpiika
Wikipedia
| Käenpiika | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Käenpiika (Jynx torquilla) on kolopesijä, joka vaaran uhatessa vääntelee ruumistaan niin, että se näyttäisi käärmeeltä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pituus: 16–18 cm Siipiväli: 25–27 cm Paino: 30–50 g, keskimäärin 37 g. Tikkalinnuksi käenpiika on erikoisen näköinen ja poikkeaa tikoista myös tavoiltaan. Yleisväritys on harmaanruskea, selässä ja päässä on pitkiä tummia viiruja ja kurkku kellahtava. Sukupuolet ovat samanväriset. Koivet ovat tikkamaiset, vahvat varpaat ja kynnet. Myös nokka on tikkamainen mutta lyhyehkö. Lento ripeää ja loivasti aaltoilevaa. Liikkuu usein maassa muurahaisia etsimässä.
Laulu on kimeää ja kuuluvaa piipitystä "pii-pii-pii...", kesto on noin 10 tavua. Molemmat sukupuolet laulavat. Laulun voi sekoittaa pikkutikan piipitykseen, mikä on kuitenkin lyhyempikestoinen ja väkinäinen. Varoitusääni on napakka, käheä "tek".
Vanhin suomalainen rengastettu käenpiika on ollut 6 vuotta 2 kuukautta 5 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin käenpiika.
[muokkaa] Levinneisyys
Käenpiian levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta itään Pohjois-Kaukasiaan ja kauas Venäjälle ja Japaniin asti. Laji pesii myös Pohjois-Algeriassa. Euroopassa pesii 350 000–420 000 paria. Talveksi lintu muuttaa trooppiseen Afrikkaan ja Aasiaan. Maailman populaation kooksi arvioidaan 1,2–2,6 miljoonaa yksilöä.
Suomessa käenpiika pesii Oulu-Kuusamo-linjan eteläpuolella. Suomessa pesii noin 25 000 paria. Käenpiika on voimakkaasti vähentynyt 70-luvulta alkaen. Vähenemisen syynä saattaa olla maaseudun autioituminen sekä maa- ja metsätalouden muutokset.
Käenpiika on muuttolintu, joka talvehtii pääasiassa Afrikassa. Se saapuu Etelä-Suomeen Vapun tietämissä. Syysmuutto on huomaamaton tapahtuma elo-syyskuussa.
[muokkaa] Elinympäristö
Rannikkoseudut, niityt, puutarhat, puistot, valoisat seka- ja lehtimetsät ja avoimet havumetsät. Kannan ollessa runsas oli käenpiian keväinen piipitys maaseudun tunnusomaisimpia linnunääniä. Erityisen hyvin laji viihtyi vanhojen kartanoiden pihapiirissä sekä rantojen hakamailla ja metsälaitumilla.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pariutumisaika on touko-kesäkuussa. Pesä on luonnonkolossa tai kottaraispöntössä. Ei koverra itse pesäkoloa, vaikka tikkalintu onkin. Käenpiialla on ikävä tapa tyhjentää muiden lintujen pesät reviirinsä koloista ja pöntöistä.
Muninta alkaa Etelä-Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa. Naaras munii 4–13 munaa, keskimäärin 9–10, joita haudotaan noin 13 vrk. Naaras hautoo öisin, päivisin molemmat puolisot vuorotellen. Munamäärä voi vaihdella suuresti, sillä tikkalinnut munivat lisää munia sitä mukaa, jos poistaa niitä pesästä. Haudonta alkaa ennen kuin munamäärä on täysilukuinen, joten poikaset kuoriutuvat eri päivinä. Sekä koiras että naaras ruokkivat poikasia pääasiassa muurahaisen munilla, joita poikue syö päivässä n. 10 000 kpl. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä lähes 3 viikon ikäisinä. Emot huolehtivat niistä vielä parisen viikkoa. Keräilee vieraita esineitä pesäänsä.
Pesäpöntöstä yllätetty emo vääntelee kaulaansa käärmemäisesti ja sähisee. Samoin tekevät isot poikaset, jolloin näyttää siltä kuin pöntössä olisi käärmeitä. Ilmeinen puolustautumiskeino pesärovoja vastaan.
[muokkaa] Ravinto
Käenpiika syö ennen kaikkea muurahaisia ja niiden munia. Lisäksi hämähäkit ja nilviäiset.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Terhivuo, Juhani 1977: Occurrence of strange objects in nests of Wryneck Jynx torquilla. - Ornis Fennica 54: 66-72.
- Terhivuo, Juhani 1983: Why does the Wryneck Jynx torquilla bring strange items to the nest? - Ornis Fennica 60:51-57.
