Juhannuskokko
Wikipedia
Juhannuskokko on juhannuksena poltettava suuri rovio.
Yleensä perheet, suvut, yhteisöt tai seurueet rakentavat ja polttavat juhannuskokon yhdessä. Juhannuskokkoja on tapana polttaa vesistöjen tai aukeiden rannoilla. Juhannuskokot ovat hyvin vanha perinne, joka tunnetaan edelleen varsinkin Itämeren lähialueilla, mutta myös esimerkiksi Irlannissa. Suomessa juhannuskokot ovat erittäin yleisiä, sillä monet menevät juhannukseksi kesämökille, josta usein löytyy turvalliseksi ja näkyväksi polttopaikaksi soveltuva ranta. Kokkoja poltetaan myös yleisillä rannoilla ja aukioilla, jolloin lähialueiden väkeä saattaa olla runsaastikin seuraamassa.
Karjalassa on poltettu vieri vieressä useita kokkotulia rannansuuntaisena ketjuna. Näistä isointa ja keskeisimmällä paikalla sijatsevaa on kutsuttu Ukko-kokoksi. Piikkimäisen kapea ja korkea juhannuskokko säärikokko eli tornikokko on tunnettu vain Karjalankannaksella, tosin Alpeilla on poltettu samantapaisia juhannuskokkoja.
Kokko-tulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Henkiä on peloteltu myös meluamalla. Vastaavia tulia on poltettu myös talvipäivänseisauksen aikoihin. Ilmeisesti uskottiin, että näinä taianomaisina aikoina, kun auringon liike näyttää pysähtyvän vähäksi aikaa ääripäähänsä, tulevat henkiolennot levottomiksi ja lähtevät liikkeelle.
Venäjällä on joskus juhannuksena tavattu laittaa palava kärrynpyörä vierimään rinnettä alas. Latviassa on poltettu juhannusyönä mäkien päällä Jāņi-tulia. Jāņi-tulessa poltetaan paaluun kiinnitetty, tervattu kärrynpyörä. Pyöriä polttamalla on symboloitu vuodenkiertoa. (katso: aurinkopyörä)
