Jokioisten kartano
Wikipedia
Jokioisten kartano perustettiin vuonna 1562, jolloin Ruotsi-Suomen kuningas Erik XIV antoi Klas Kristersson Hornille läänitykseksi Portaan pitäjästä Jokioisten neljänneskunnan. Myöhemmät omistajat olivat tunnettuja sukuja, heidän joukossaan mm. Flemingit, Jägerhorn af Spurilat, Reuterholmit, von Willebrandit sekä Mannerheimit.
Kartanon suuruuden aika alkoi 1752 kun kapteeni Reinhold Johan Jägerhorn osti kartanon, se käsitti tuolloin noin puolet Jokiläänistä. Jägerhorn kasvatti maaomistuksiaan niin, että kartano lopuksi kattoi lähes koko Jokiläänin, noin 36.000 hehtaaria. Hän joutui kuitenkin luopumaan kartanostaan vuonna 1773. Kartanon taloutta onnistui kehittämään Jägerhornin sisarenpoika maaherra ja kenraalimajuri Ernst Gustav von Willebrand.
von Willebrandin johdolla kartano aloitti Jokioisten kunnan teollistamisen, mikä johti nopeasti siihen, että Jokioinen kasvoi yhdeksi Hämeen maakunnan merkittävistä teollisuuspaikkakunnista. von Willebrand perusti kartanon maille tiilitehtaan, panimon ja viinanpolttamon. Teollisuuden lisäksi von Willebrand myös kehitti maatalouden ja karjanhoidon menetelmiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Päärakennus
Kartanon päärakennuksen rakentamistyö aloitettiin 1794 ja valmistuessaan se oli Suomen toiseksi suurin rakennus, käsittäen 30 huonetta. Rakennuksen suunnitteli Carl Christoffer Gjörwell. Päärakennus rapattiin kalkinvalkoiseksi.
Kartanon puisto on peräisin 1600-luvulla, ja päärakennuksen rakentamisen aikoihin kartanon ympärille suunniteltiin laajaa puistoa englantilaiseen tyyliin. Kartanon kasvihuoneet säilyivät aina 1900-luvulle asti.
[muokkaa] Historiaa
Suomen siirtyessä Venäjän osaksi vuonna 1809, kartanonherra von Willebrand menehtyi 58 vuoden iässä. Hänen puolisonsa Vedla hoiti kartanoa kuolemaansa 1820 saakka, jolloin kartano maineen myytiin kahdelle vävylle.
Vajaat sata vuotta kestäneiden vaiheiden ja useiden omistajanvaihdosten jälkeen kartano päätyi Suomen rikkaimman miehen, Alfred Kordelinin omistukseen. Kansalaissodan jälkeen kartano siirtyi Suomen valtiolle elokuussa 1918. Tuolloin kartanon pinta-ala oli yli 32 000 hehtaaria.
1920-luvulla toteutetun maareformin aikana kartanon maista lohkottiin 950 itsenäistä maatilaa. Kartanon hoitokunnan johdossa oli tuolloin senaattori E. Y. Pehkonen. Maareformi myös päätti vuosisatoja kestäneen alustalaisuuden ja torppariajan, jonka aikana oli nähty lukemattomia kiistoja ja koettu vääryyksiä.
[muokkaa] Kartanon vaikutus teollisuuteen
Kun Turun–Toijalan rautatie rakennettiin, jäi Jokioinen teollisuuslaitoksineen syrjään ratalinjalta. Tämän vuoksi päätettiin rakentaa sivurata Humppilan asemalta Jokioisiin. Myöhemmin suunnitelma kehittyi siten, että päätettiin rakentaa kapearaiteinen rautatie Humppilasta Jokioisten kautta Forssaan. Tämän vuonna 1894 toteutuneen hankkeen, Jokioisten Rautatien, perinteitä jatkaa ja vaalii nykyään Jokioisten Museorautatie.
Rautatie mahdollisti tehokkaan teollisuuslaitosten tarvikkeiden ja tuotannon kuljettamisen Jokioisista ja Forssasta Humppilaan, missä ne siirtokuormattiin Valtionrautateiden juniin. Rautatie myös edisti Jokioisten alueen kehittymistä.
[muokkaa] Nykyaika
- Jokioisten kartanon alueella toimii nykyisin MTT:n eri laitoksia. Kartanon päärakennus toimii laitoksien hallintorakennuksena.
- Jokioisten Kartanot on Suomen eniten maataloustukea vuonna 2004 saanut viljatila 473000 euron tukipotilla [1]
