Johannes Messenius
Wikipedia
Johannes Messenius oli ruotsalainen kirjailija, dramaatikko sekä historioitsija. Hän syntyi myllärin poikana (nimellä Johannes Jönsson) Ruotsin Södra Frebergassa lähellä Vadstenaa heinäkuussa 1579 (tai 1580). Messenius kuoli 8. marraskuuta 1636 Oulussa. Hänen puolisonsa oli Lucia Grothusen (1607).
Messenius oli oppilaana Braunsbergin jesuiittaseminaarissa Puolassa. Palattuaan Ruotsiin hän kääntyi luterilaiseksi. Hän loi uraa juridiikan ja politiikan professorina Uppsalassa vuosina 1609-1613. Messenius oli suosittu opettaja, mutta riitautui vaikutusvaltaisen professorin Johannes Rudbeckiuksen kanssa ja joutui epäsuosioon.
Vuonna 1616 Messeniusta epäiltiin salaisesta jesuiittajärjestön jäsenyydestä ja yhteyksistä katoliseen Puolaan. Häntä syytettiin maanpetturuudesta, ja hänet tuomittiin 20 vuoden vankeuteen Kajaanin linnaan.
Vankeusaikanaan Messenius kirjoitti 20-osaisen pääteoksensa Scondia illustrata (julkaistu 1700), joka oli ensimmäisiä yrityksiä tutkia vanhoja taruja ja asiakirjoja kriittisesti ja saada näin esiin oikea kuva historiasta. (Messeniuksen historioitsijantaitoja on paitsi ylistetty myös kritisoitu, ks.[1])
Vankeusaikana syntyi myös teos Rimkrönika om Finland och dess inbyggare (julkaistu 1774), mikä tekee Messeniuksesta Suomen ensimmäisen historioitsijan. Messenius kirjoitti riimikronikat myös Tukholman ja Taalainmaan historiasta, perinteisiä keskiaikaisia ruotsalaisia riimikronikoita jäljitellen. Rimkrönikan ensimmäinen osittainen suomennos ilmestyi vasta 1932.
Hänet vapautettiin vähän ennen kuolemaansa vuonna 1636.
Helsingin Taka-Töölössä on katu, joka on nimetty Johannes Messeniuksen mukaan Messeniuksen kaduksi. Myös Kajaanissa on katu nimetty Messeniuksen mukaan.
