Iljušin Il-38
Wikipedia
| Iljušin Il-38 Nato:"May" | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Kuvaus | |||||
| Tyyppi | merikaukotiedustelu- ja sukellusvenetorjuntakone | ||||
| Valokuva | Yhdysvaltain laivasto | ||||
| Miehistö | 3 (lentäjät ja lentoinsinööri) +9 | ||||
| Ensilento | 4. kesäkuuta 1957 Iljušin Il-18 | ||||
| Ensilento | 1967 Il-38 | ||||
| Palveluskäyttöön | 1959 Il-38 Aeroflot | ||||
| Valmistaja | Iljušin | ||||
| Valmistusmäärä | 100 kpl -1971 | ||||
| Mitat | |||||
| Pituus | 36,90 m | ||||
| Kärkiväli | 37,42 m | ||||
| Korkeus | 10,17 m | ||||
| Siipipinta-ala | 1 400 m2 | ||||
| Paino | |||||
| Tyhjäpaino | 35 000 kg | ||||
| Hyötykuorma | 9 000 kg | ||||
| Suurin lentoonlähtöpaino | 65 500 kg | ||||
| Voimanlähde | |||||
| Moottori | Ivšenko -moottoriturbiini AI-20 | ||||
| Teho | 4 200 hv | ||||
| Suoritusarvot | |||||
| Huippunopeus | 724 km/h | ||||
| Toimisäde | 7 250 km | ||||
| Lakikorkeus | 11 000 m | ||||
Iljušin Il-38 on neuvostoliittolainen merikaukotiedustelukone, joka kehitettiin Iljušin Il-18:n pohjalta. Konetta valmistettiin noin 100 kappaletta pitkä- ja lyhytrunkoisena vuoden 1957 ensilennon jälkeen vuoteen 1971 mennessä. Koneessa on kaksi pommisäiliötä ja neljä Ivšenko AI-20M turbiinimoottoria. Koneen huippunopeus on noin 724 km/h, matkanopeus 500 km/h ja toimintasäde noin 7 200 kilometriä.
Syyskuussa 2002 solmittiin modernisointisopimus, missä koneisiin asennetaan Leninetšin Morskoi Zmei - avioniikka (elektronisen sodankäynnin laitteet), jonka tarkoituksena on havaita ja tunnistaa sukellusveneitä 150 kilometrin säteeltä. Laitteisto voi olla liitettynä Glonassiin ja sillä voi havaita myös ilmamaaleja.
Konetyyppien käyttäjämaita ovat Intia, Kiina, Pohjois-Korea, Romania, Syyria, Ukraina, Vietnam, Venäjä sekä jotkin edellä mainitsemattomat IVY-maat.
Iljušin Il-38 modernimpi tutkavalvontakone on Beriev A-50. Il-38:a vastaava länsimainen konetyyppi oli P-3 Orion.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käyttö
[muokkaa] Venäjä
1997 Venäjällä oli 38 Iljušin Il-38 konetta, ja niitä on ollut sijoitettuna ainakin Pohjoisen laivaston meritiedusteluilmarykmenttiin Kuolan niemimaalle Kilpajärvelle ja Tyynenmeren laivaston meritiedusteluilmarykmenttiin Korsakoviin. Muun muassa seuraavat Iljušin Il-38-koneyksilöt ovat käytössä:
- Venäjän laivaston ilmavoimat:
- "punainen 06"
- "punainen 07"
- "punainen 08"
- "punainen 09"
- "punainen 11"
- "punainen 21", numero 10807
- "punainen 22", numero 11006 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10,
- "punainen 23", 1
- "punainen 71", numero 082011106
- "punainen 79", 1
- numero 10410
- numero 10906
- numero 10907
- numero 10908
- numero 10909
- numero 11206
- numero 11208
- Luganskin teknillinen koulu:
- "punainen 10", numero 10106
[muokkaa] Intia
Koneita on toimitettu myös Intian ilmavoimille, aluksi syyskuussa 1977 kolme kappaletta (tunnukset IN301, IN302 1, IN303) ja edelleen vuonna 1983, kun koneita kehitettiin uudelleen sukellusvenetorjuntaan sopiviksi, kaksi konetta lisää (tunnukset IN304 1, 2, IN305 1). Näistä koneista Intian ilmavoimien käytössä on enää kolme yksilöä, (IN301, IN303 ja IN305), 1. lokakuuta 2002 tapahtuneiden onnettomuuksien jälkeen.
