Igor Larionov
Wikipedia
Igor Nikolajevitš Larionov (venäjäksi Игорь Николаевич Ларионов, s. 3. joulukuuta 1960 Voskresenskissa) on venäläinen entinen jääkiekkoilija, olympiavoittaja ja maailmanmestari. Hän oli Neuvostoliiton maajoukkueessa kuuluisan Krutov-Makarov-Larionov -ketjun ("KLM-ketju") keskushyökkääjä. Yhdessä pitkäaikaisten puolustajiensa (Fetisov ja Kasatonov) kanssa ketju muodosti Neuvostoliiton maajoukkueeseen ns. "superviisikon", joka dominoi jääkiekon arvoturnauksia 1980-luvulla. Larionov oli kuitenkin ainoa pelaaja em. viisikosta joka onnistui luomaan kunnon uran myös NHL:ssä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Saavutukset
Larionov edusti Voskresenskin Himikiä vuosina 1977-1981. Hän siirtyi pelaaman Moskovan TsSKA:ssa. Hän on voittanut kaksi nuorten maailmanmestaruuutta vuosina 1979 ja 1980. Olympialaisissa Larionov on saavuttanut kaksi kultaa (1984, 1988) ja yhden pronssimitalin (2002). Hän on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden neljä kertaa vuosina 1982, 1983, 1986 ja 1989. Lisäksi hän on voittanut Stanley Cupin kolmesti Detroitissa (1997, 1998 ja 2002). Hän kuuluukin niihin harvoihin kiekkoilijoihin, jotka ovat voittaneet sekä maailmanmestaruuden, olympiakullan että Stanley Cupin.
[muokkaa] Ammattilaisura NHL:ssä
Larionov liittyi Vancouver Canucksiin vuonna 1989. Hän on pelannut 921 NHL-ottelua. Larionovin seurat NHL:ssä ovat olleet: Vancouver Canucks (1989-1992), San Jose Sharks (1993-1995), Detroit Red Wings (1995-2000, 2000-2003), Florida Panthers (2000) ja New Jersey Devils (2003-2004). Kuuluisin Larionovin NHL-uran kohokohta oli Stanley Cupin kolmas loppuottelu vuonna 2002 Carolina Hurricanesia vastaan. Larionov teki kaksi joukkueensa kolmesta maalista. Näistä toinen ratkaisi maraton-ottelun kolmannessa jatkoerässä. Samalla Larionovista tuli vanhin Stanley Cupin finaaleissa maalin tehnyt pelaaja.
[muokkaa] Pelaajana
Larionov oli taitava syöttelijä ja pelinrakentaja. Hänen lempinimensä olikin "Professori", ja häntä kutsuttiin kuuluisan kanadalaisen kollegansa mukaan myös "Euroopan Gretzkyksi". Hän pelasi yleensä numerolla 8, mutta Neuvostoliiton maajoukkueessa hänen pelinumeronsa oli 11.
[muokkaa] Muuta
Larionovin NHL-uraa edelsi julkinen konflikti maajoukkueen valmentajan Viktor Tihonovin kanssa. Tihonov ei halunnut päästää pelaajiaan NHL:ään ja rajoitti muutenkin heidän henkilökohtaista vapauttaan. Konfliktin aikana Larionov joutui sivuun maajoukkueesta. Riita oli kuitenkin osaltaan avaamassa neuvostokiekkoilijoiden tien ammattilaiskaukaloihin.
Pelaajauran jälkeen Larionov on tehnyt uraa viinikauppiaana.
