IBM PC
Wikipedia
IBM PC (Personal Computer) oli IBM-yhtiön vuonna 1981 markkinoille tuoma mikrotietokone ja sen aloittama sarja. Useimmat nykyisin koti- ja ammattikäyttöön myytävät tietokoneet ovat IBM:n PC-koneiden kanssa yhteensopivia ja niistä käytetään usein lyhyttä yleisnimitystä PC. PC-tietokoneet valloittivat maailman osaksi liittyen siihen, että IBM teki tekijänoikeuskuvioissa virheen, joka mahdollisti laillisten IBM PC -kloonien valmistamisen. IBM ei ole valmistanut PC-koneita enää 2000-luvulla itse.
Alkuperäisen IBM PC:n tarkoitus oli kilpailla kotitietokonemarkkinoista niitä silloin hallinneen Applen kanssa. IBM PC epäonnistui kotitietokoneena, mutta se saavutti suosiota ammattikäytössä. PC-sarja ja sen kanssa yhteensopivat koneet olivatkin melko suosittuja ammattilaiskoneita koko 1980-luvun ajan. Koteihin PC:t tulivat suuremmassa määrin vasta 1980-luvun lopussa.
Henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja koneita oli tehty jo 1970-luvulta lähtien, mutta IBM PC:n merkitys oli siinä, että IBM suurena yrityksenä toi uskottavuutta mikrojen kehityssuuntaan ja teki niistä myös monien yritysten silmissä varteenotettavia vaihtoehtoja keskuskonepohjaisille ratkaisuille.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kloonit
IBM teki laitteistoarkkitehtuuristaan avoimen, jotta se voisi myydä ROM-varusohjelmistoaan eli BIOSiaan muille valmistajille käytettäväksi niiden omissa IBM PC -yhteensopivissa koneissa. Muut valmistajat kuitenkin saivat nopeasti aikaan omia lisenssimaksuista vapaita BIOS-kloonejaan, mikä ennen pitkää johti lukemattomien IBM PC -kloonien esiinvyöryyn ja markkinoiden siirtymiseen IBM:ltä niille.
Compaqin ja Dellin kaltaiset kloonivalmistajat ottivat vallan suurimpina PC-valmistajina ja IBM itse on luopunut vuoden 2004 lopulla mikrotietokoneiden valmistuksesta myymällä valmistuksensa Kiinaan. Kaupan toteutuminen oli kiinni Yhdysvaltain viranomaisista, jotka olivat huolissaan kansallisesta turvallisuudesta, koska IBM:llä on tehdas Yhdysvalloissa. Lupa myyntiin kuitenkin myönnettiin, mutta toiminnalle asetettiin joitakin ehtoja.
IBM:n valtakauden jälkeen PC-standardien eteenpäinviennistä ovat vastanneet yksittäisten komponenttien valmistajat kuten suoritin- ja emolevyvalmistaja Intel, joka toi PC-maailmaan mm. PCI- ja AGP-väylät sekä ATX-standardin. Ohjelmistotasolla yhteisinä nimittäjinä ja yhteensopivuuden takaajina ovat suosittujen käyttöjärjestelmien laitteistorajapinnat.
Useimmista muista mikrotietokonetyypeistä poiketen PC ei ole siirtynyt pois alkuperäisestä CISC-suoritinarkkitehtuuristaan, vaan uusimmatkin PC-suorittimet ovat edelleen laitteistotasolla 8086-yhteensopivia. Vaihtoehtoisia suoritinarkkitehtuureita PC-laittelle ovat tarjonneet mm. DEC (vuonna 1992 julkaistu 64-bittinen Alpha) sekä Intel (IA-64-arkkitehtuuri ja sen mukaiset Itanium-suorittimet). Nämä eivät kuitenkaan ole tehokkuudestaan huolimatta menestyneet tavallisten käyttäjien keskuudessa huonon x86-ohjelmien suorituskyvyn vuoksi.
[muokkaa] IBM PC -malleja
[muokkaa] IBM PC 5150
Alkuperäinen IBM PC -malli, joka julkistettiin vuonna 1981. Kone menestyi kotitietokonemarkkinoiden sijaan ammattikäytössä, mutta kotitietokonetaustasta kertovat mm. ROM-muistina varusohjelmistona oleva BASIC-tulkki ja kasettiaseman käyttäminen perustallennusvälineenä. Näytönohjaimena oli CGA, joka pystyi käyttämään näyttölaitteena myös tavallista televisiota. Muistia oli myytävissä malleissa valmiina joko 16 tai 64 kilotavua, ja sitä saattoi laajentaa 256 kilotavuun asti. Koneessa oli kaikkiaan viisi ISA-laajennuskorttipaikkaa ja suorittimena oli Intel 8088.
[muokkaa] IBM PC/XT
Paranneltu IBM PC -tyyppi (eXtended Technology), joka tarkoitettiin nimenomaan ammattikäyttöön. Koneessa oli vakiona levykeasema ja 10 megatavun kiintolevy, ja muistin saattoi myöhemmissä malleissa laajentaa aina 640 kilotavuun asti. Näytönohjainvaihtoehtona oli CGA:n (Color Graphics Adapter) lisäksi MDA (Monochrome Display Adapter), joka kykeni näyttämään vain yksiväristä tekstiä, mutta käytti siihen silmälle miellyttävämpää erottelutarkkuutta.
CGA:n ja MDA:n kanssa kilpaili myös Hercules-yhtiön HGC-näytönohjain (Hercules Graphics Card), joka tarjosi MDA-yhteensopivan tekstitilan lisäksi myös tarkan yksivärisen grafiikkatilan. Se ei kuitenkaan ollut yhteensopiva CGA:n grafiikkatilojen kanssa, mistä syystä pelkkää CGA:ta tukevien ohjelmistojen kanssa piti käyttää ohjelmallista emulaattoria.
[muokkaa] IBM PCjr
IBM havitteli kotitietokonemarkkinoita itselleen vielä toisen kerran, vuonna 1983 julkaistulla PCjr:llä. Se sisälsi vakiomallissa levyaseman, 64 kilotavua muistia sekä hieman parannellut grafiikka- ja ääniominaisuudet. Kone oli kuitenkin edelleen kalliimpi kuin esimerkiksi paremmilla grafiikka- ja ääniominaisuuksilla varustettu Commodore 64 eikä siksi menestynyt.
PCjr:n myyntiä yritettiin vauhdittaa myös varta vasten sille tehdyillä peleillä, kuten Sierra-yhtiön uudenlaisella graafisella seikkailupelillä King's Questilla. Pelit eivät kuitenkaan pelastaneet PCjr:ää, vaikka esimerkiksi Sierran seikkailupelisarjasta tuli myöhemmin hyvin suosittu etenkin PC-kloonien yleistyessä kotikäytössä 1990-luvulla.
Tunnettu PCjr-klooni oli Tandy 1000.
[muokkaa] IBM PC/AT
AT (Advanced Technology) oli vuonna 1984 julkistettu XT:n seuraaja. Se käytti suorittimenaan Intel 80286:ta ja siihen kuului 20 megatavun kiintolevy. ISA-korttipaikat oli laajennettu 16-bittisiksi. AT:n yhteydessä julkistettiin myös 16-väriseen tarkkuusgrafiikkaan kykenevä EGA-näytönohjain.
AT muistetaan nykyään etenkin kloonikoneissa pitkäaikaiseksi standardiksi muodostuneesta emolevy- ja kotelotyypistä, jota alkoi vähitellen syrjäyttää vasta Intelin vuonna 1995 julkistama ATX.
8088-suorittimesta periytyvä taaksepäinyhteensopivuuden taakka alkoi painaa jo AT-aikoina. 80286-suoritin oli 8088-yhteensopiva mutta tuki myös muistinsuojausta ja 16 megatavun muistiavaruutta siinä missä 8088:n muistiavaruus oli rajoittunut yhteen megatavuun. DOS-käyttöjärjestelmät olivat kuitenkin rakentuneet pitkälti 8088:n muistinkäsittelyn varaan, mistä syystä tavanomaista 640 kilotavun perusmuistia laajemman muistin käyttämiseksi 8088-yhteensopivuustilasta käsin tarvittiin erityisiä teknisiä ratkaisuja.
[muokkaa] IBM PS/2
Personal System /2 (PS/2) oli vuonna 1987 aloitettu sarja, joka käytti 80286- ja 80386-suorittimia. PS/2-sarjassa tehtyjä uudistuksia olivat mm. MCA-väylä, 3.5 tuuman levykeasema, MCGA- ja VGA-näytönohjaimet sekä uudenlaiset näppäimistö- ja hiiriliitännät. PS/2 epäonnistui taloudellisesti muun muassa siksi, että se rikkoi AT:n aikana kloonikoneiden teollisuusstandardeiksi muodostuneita teknologioita.
[muokkaa] IBM PS/1
Vuonna 1990 julkistettu PS/1 oli IBM:n yritys kilpailla kotikoneina yleistymään päin olleiden PC-kloonien kanssa. PS/1:t olivat käytännössä edullisempia ja riisuttuja kotikäyttöön tarkoitettuja PS/2-malleja. Vuonna 1994 PS/1-sarjan nimi vaihdettiin Aptivaksi. Aptiva-sarjan koneita myytiin vielä vuoden 2000 alussa, mutta kloonikoneteollisuus pakotti tällöin IBM:n poistumaan lopullisesti PC-markkinoilta.
[muokkaa] Suosituimmat käyttöjärjestelmät
[muokkaa] DOS
Ensimmäinen IBM PC:n ajama käyttöjärjestelmä oli Microsoftin IBM:lle myymä ja IBM:n suureksi osaksi uudelleenkirjoittama PC-DOS. Microsoft jatkoi oman käyttöjärjestelmänsä myyntiä kloonivalmistajille MS-DOS-nimellä. DOS-järjestelmät säilyttivät suosionsa sitkeästi vielä 2000-luvulle saakka osana Windows-käyttöjärjestelmäpakettia.
Apple Macintoshin ilmestymisen myötä myös PC-maailmassa tuli tarve graafisille käyttöliittymille. Nämä olivat yleensä DOS-ohjelmia, jotka tarjosivat sovellusohjelmilleen esimerkiksi yhtenäisen grafiikkakirjaston sekä näytönohjain- ja tulostinajurit. Jotkut tarjosivat jopa käyttöjärjestelmämäisiä toimintoja kuten paremman muistinhallinnan ja moniajon. Suosittuja tällaisia ohjelmia olivat Microsoftin Windows, Digital Researchin GEM sekä Berkeley Softworksin GEOS.
[muokkaa] OS/2
Microsoft ja IBM alkoivat kehittää vuonna 1985 uutta käyttöjärjestelmää, jonka oli tarkoitus paikata DOSin puutteita ja tarjota tuki 286-suorittimen paremmalle muistinhallinnalle ja moniajolle. Vuonna 1987 julkistettu OS/2 oli alkujaan käyttöliittymältään vain tekstipohjainen, vaikka tarjosikin grafiikan piirtämistä varten oman rajapintansa. OS/2:n MS-DOS-yhteensopivuus oli kuitenkin huono, eikä se siitä johtuen menestynyt odotetulla tavalla.
Vuonna 1990 IBM:n ja Microsoftin yhteistyö päättyi, ja yhtiöt jatkoivat käyttöjärjestelmän kehittämistä kumpikin omilla tahoillaan. Microsoft uudelleennimesi kehittämänsä OS/2 3.0:n tällöin Windows NT:ksi.
OS/2:sta ja Windowsista tuli 1990-luvulla kilpailevia järjestelmiä. Kumpikin tarjosi graafisen käyttöliittymän sekä parannetun yhteensopivuuden DOS-ohjelmien kanssa. OS/2 tuki myös Windows 3.1 -ohjelmia, mutta OS/2-ohjelmat eivät toimineet Windowsissa. Windows kuitenkin voitti kilpailun johtuen muun muassa avoimemmasta suhtautumisesta ohjelmistokehittäjiä kohtaan.
[muokkaa] Windows NT
Windows NT:n ensimmäinen versio 3.1 julkistettiin vuonna 1993. Nykyiset Windows-käyttöjärjestelmät (kuten Windows 2000 ja Windows XP) ovat NT-pohjaisia, vaikka myös MS-DOS-pohjaisten Windowsien sarja (mm. Windows 95, Windows 98 ja Windows ME) jatkui niiden rinnalla hyvin pitkään.
[muokkaa] UNIX
Jo alkuperäistä IBM PC:tä yritettiin myydä myös vaatimattomana UNIX-työasemakoneena. Ensimmäinen IBM PC:n ajama UNIX-järjestelmä oli Microsoftin kehittämä Xenix, jonka kehittämistä jatkoi myöhemmin Santa Cruz Operation -yhtiö nimellä SCO UNIX.
PC-unixeja käytettiin pitkään vain muutamilla erityisaloilla. Unix-järjestelmät nousivat kuitenkin 1990-luvulla myös tavallisten käyttäjien (etenkin tietokoneharrastajien) suosioon ilmaisten ja vapaiden UNIX-käyttöjärjestelmien kuten GNU/Linuxin ja FreeBSD:n myötä.
