Hj. Nortamo

Wikipedia

Raumalaisen Hj. Nortamon patsas Porin Teatterin edustalla. Yrjö Liipolan veistämä patsas paljastettiin 1946.

Frans Hjalmar Nortamo, alun perin Nordling, kirjailijanimeltään Hj. Nortamo (s. 13. kesäkuuta 1860, Rauma – k. 30. marraskuuta 1931, Pori) oli raumalainen murrekirjailija ja lääkäri. Hänet tunnetaan Rauman murteella kirjoitetuista kertomuksista, "raumalaisista jaarituksista".

Nortamo kirjoitti ylioppilaaksi Turun klassillisesta lukiosta 1880 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingistä 1888. Hän työskenteli 1888–1900 Rauman kaupunginlääkärinä sekä 1900–1902 piirilääkärinä Pudasjärvellä ja vuodesta 1902 Porissa. Nortamo toimi aktiivisesti sekä kunnallispolitiikassa että kulttuurielämässä, ja hän edusti Rauman porvarissäätyä vuoden 1900 valtiopäivillä.

Virikkeitä murrepakinoiden kirjoittamiseen Nortamo sai mm. ruotsalaiselta Gustaf Frödingiltä sekä suomalaisilta Kaarlo Hemmolta ja Juho Sjöroosilta. Nortamon ensimmäinen raumalainen murrekertomus "Antonim bäev" ilmestyi 1898 Rauman purjehdusseuran lehdessä. Hän kirjoitti lisää jaarituksia harvakseltaan eri lehtiin, ja 1906 ilmestyi ensimmäinen kokoelma Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro, joka oli ensimmäinen murteella julkaistu suomalainen kaunokirjallinen teos. Nortamo kuvasi jaarituksissaan 1800-luvun lopun Raumalle sijoittamiaan sattumuksia, ja niiden pääosassa oli kolme nuorta merimiestä: kertojana toimiva "mnää" eli Anundilan Kalkke, Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro.

Nortamo julkaisi kaikkiaan viisi kokoelmaa murretarinoita. Hänen eri tilaisuuksiin kirjoittamistaan, pääasiassa raumankielisistä runoista ja lauluista on koottu kokoelma Laulajapoika I–II (1933). Näistä esimerkiksi merimieslaulu "Meripoikki meit varjelkko daevas" ja humoristinen "Rauman brankkori-marssi" ovat olleet tunnettuja ja suosittuja. Nortamo kirjoitti myös yhden yleiskielisen romaanin Helmikoristeinen kirjanmerkki (1923), Topeliukselta vaikutteita saaneen romanttishistoriallisen kertomuksen merikapteeniksi nousevasta raumalaisesta orpopojasta, mutta teosta pidettiin tyylillisesti vanhentuneena jo ilmestyessään.

Hj. Nortamo oli ensimmäinen merkittävä suomalainen murrekirjailija, jonka esimerkki innosti myöhempiä eri murteita käyttäneitä kirjailijoita. Hänen työtään "rauman giälen" tallentajana jatkoi myöhemmin Tauno Koskela. Nortamon hautamuistomerkki on Rauman hautausmaalla, ja hänelle on pystytetty muistopatsaat sekä Raumalle että Poriin.