Hikikomori
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Hikikomori (引き篭り) on japanilainen termi jolla viitataan sosiaalisesta elämästä vetäytyviin henkilöihin ja kyseiseen vetäytymis-ilmiöön. Termin kehitti ilmiöön perehtynyt japanilainen psykologi, Saito Tamaki(斎藤環).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Ilmiö tuli julkisuuteen vasta vuonna 2000, kun 17-vuotias hikikomori kaappasi linja-auton ja tappoi yhden matkustajista Fukuokassa. Japanin media alkoi heti raportoimaan paljon hikikomorien tekemistä rikoksista, ja termi levisi japanilaisten tietoisuuteen erittäin nopeasti. Hikikomorien väkivaltarikoksiin keskittyneet uutiset mustamaalasivat koko ihmisryhmän ja saivat japanilaiset pelkäämään heitä. Asiantuntijat ovat kuitenkin väittäneet hikikomorien olevan yleensä vain epäsosiaalisia, ei väkivaltaisia. Vähitellen japanilaiset ovat kuitenkin muuttuneet myötätuntoisemmiksi näitä eristyneitä yksilöitä kohtaan.
[muokkaa] Piirteet
Ääripään hikikomorit sulkevat ulkomaailman ja muut ihmiset kokonaan pois omasta elinpiiristään välttääkseen kaiken ulkopuolisen paineen. Yleensä hikikomorit valtaavat vanhempiensa talosta yhden huoneen johon linnoittautuvat pitkiksi ajoiksi, jopa useiksi vuosiksi. Pitkä yksinäisyys saa heidät vähitellen menettämään sosiaaliset taitonsa ja unohtamaan ulkomaailman moraalisäännöt. Yleensä termiä hikikomori käytetään virallisesti juuri näistä ääripään tapauksista, mutta perusjapanilaisten mielissä hikikomori on paljon laajempi käsite, joka kattaa usein lievätkin tapaukset. Enemmistön hikikomoreista uskotaan olevan miespuolisia.
Kaikki hikikomorit eivät välttämättä ole aivan täysin eristäytyneitä yhteiskunnasta. Osa uskaltautuu kauppaan ostamaan ruokansa ja jotkut saattavat jopa tehdä etätöitä tietokoneella. Hikikomorit viettävät monasti aikansa lukien, televisiota katsoen, pelejä pelaten ja Internetiä selaten. Harrastuksiltaan he siis eivät paljoa poikkea perusnörteistä, joskin vakavammat tapaukset saattavat kuluttaa aikaansa vain tuijottamalla seinää useita tunteja. Vaikka he välttäisivätkin kaikkea kasvotusten tapahtuvaa sosiaalista kanssakäyntiä, monet pelaavat tietokoneellaan sosiaalisia nettipelejä ja kirjoittavat internet-foorumeille, kuten 2channel:iin joka tunnetaan hikikomoreistaan. On mielenkiintoista kuinka he tilastaan huolimatta kykenevät sosiaalisiin kontakteihin maskin takaa. Aivan kuten normaalitkin ihmiset joskus esimerkiksi noloissa tilanteissa saattavat peittää kasvonsa käsillään, kuin lieventääkseen häpeää. Käsien takana henkilö on yksin, eikä yksin ollessa tarvitse hävetä itseään. Hikikomorien häpeä tosin on jatkuvaa, joten myös kasvojen peittämisen täytyy olla jatkuvaa. Vaikka heillä internetissä saattaisi ystäviä ollakin, sen ulkopuolella niitä harvoin on.
[muokkaa] Eristäytymisen alku
Eristäytyminen tavallisesti alkaa jo paljon ennen varsinaista huoneeseen sulkeutumista. Yleensä eristäytyminen alkaa sosiaalisista paineista. Lapsilta ja nuorilta vaaditaan Japanissa paljon. Nuoruudesta pitäisi myös siirtyä vastuulliseksi aikuiseksi, eivätkä työmarkkinat ole enää yhtä turvattuja kuin ne olivat hikikomorien isille ja isoisille. Epävarmuutta ja stressiä riittää. Varsinaisena laukaisijana voi toimia koulukiusaaminen, kokeessa epäonnistuminen tai jokin häpeäntunne. Tämä voi näkyä aluksi surullisuutena, ujouden lisääntymisenä, kavereiden menettämisenä ja epävarmuutena. Tuleva hikikomori saattaa aluksi kieltäytyä menemästä kouluun. Vähitellen ulkopuolisia kontakteja aletaan sulkea pois, ja lopulta oma perhekin. Myös pehmeä japanilainen suhtautuminen asiaan on edistävä tekijä. Sitä pidetään ”vaiheena” jolle pitää vain antaa aikaa jotta siitä kasvaisi ulos.
Vanhemmat, varsinkin äiti, vielä edistävät eristäytymistä häpeämällä sitä, ja pelkäämällä sen tulevan naapureiden tietoon. Useimmat pitävätkin hikikomoria perheongelmana eivätkä psykologisena sairautena, eikä apua haeta. Myöskään koulu ja muut laitokset eivät auta ongelmassa. Perhe tukee hikikomoria taloudellisesti ja tuo ruuat ovelle, joten huoneesta ei ole tosiaankaan tarvetta poistua.
[muokkaa] Maailman muutos
Ennen televisioita ja tietokoneita ei ollut hikikomori-ongelmaakaan, ainakaan nykyisessä laajuudessa. Lasten oli pakko leikkiä ulkona toistensa kanssa, mikä vaikutti sosiaaliseen kehitykseen. Nykyään lapset leikkivät usein yksin. Ei ole pakko hankkia kavereita, kun voi vain istua yksin huoneessaan pelaamassa videopelejä. Tämä kehitys on myös varmasti vaikuttanut epäsosiaalisuuden lisääntymiseen. Nykyajan Japanissa myös työmarkkinat ovat muuttuneet. Aiemmille sukupolville työpaikka oli taattu koko elämäksi, mutta nykyään se ei enää ole niin itsestäänselvää. Nuoret ovat tarpeeksi älykkäitä huomatakseen että vanha järjestelmä ei enää toimi, mikä tuottaa epävarmuutta. Tämäkin osaltaan vaikuttaa hikikomori-ilmiön lisääntymiseen.
[muokkaa] Väkivalta
Hikikomorien pelko sosiaalista painetta kohtaan ja kyvyttömyys muuttua saattaa joskus kehittyä turhautumiseksi, jopa vihaksi. Jotkut hikikomorit saattavat hyökätä vanhempiensa kimppuun, mutta yleensä vihaa puretaan muilla tavoilla. Kuten hakkaamalla seiniä yöllä häiritäkseen nukkuvia. Vaikka vuosituhannen vaihteessa uutisissa raportoitiinkin paljon hikikomorien väkivaltarikoksista, yleensä väkivalta kohdistuu vain omaan perheeseen.
Tämä alkaa yleensä kun vanhemmat painostavat hikikomoria ulos huoneestaan vielä monien kuukausien eristäytymisen jälkeenkin. Itse asiassa aiemmin mainitun bussikaappauksenkin uskottiin jälkeenpäin olleen suunnattu protestiksi pojan vanhempia kohtaan, sillä he olivat lähettämässä poikaa mielisairaalaan, ja poika tunsi itsensä petetyksi. Usein hikikomorit ovat pikemminkin itsetuhoisia kuin väkivaltaisia muita kohtaan.
[muokkaa] Ilmiön laajuus
Hikikomoreita tutkinut Saito Tamaki on arvioinut Japanissa olevan jopa 500 000 – 1 200 000 hikikomori-tilasta kärsivää nuorta miestä. Toiset asiantuntijat taas ovat varovaisempia, ja ovat arvioineet heitä olevan noin 50 000. Todellinen määrä varmastikin on jotain näiden väliltä. Yleisen käsityksen mukaan hikikomorit ovat enimmäkseen nuoria, mutta Japanin terveys- ja työministeriön tutkimuksen mukaan ongelma on laajempi. Tutkimuksen 6151:stä hikikomoritapauksesta 10-15 vuotiaita oli 8,4%. Eniten tapauksia oli 16-20 (19,8%), 21-25 (20,8%) ja 26-30 (18,2%) -vuotiaissa. 30 ikävuodesta eteenpäin tapauksien määrä alkoi vähentyä huomattavasti. 31-35 vuotiaita hikikomoreja oli 10,2% ja siitä vanhempia vain 8,6%. Iältään tuntemattomia oli 14,1%.
Samainen tutkimus myös osoitti eristäytymisen kestot pitkiksi. Yleisimmin eristäytyneinä elettiin 1-3 vuotta, joka oli 25,3% tapauksista. 3-5 vuotta eristyksissä oli 14,7% ja 5-7 vuotta 9,7%. ”Lyhyitäkin” eristymisiä oli melko paljon. Kuudesta kuukaudesta vuoteen eristyksissä oli 17,9%. 7-10 vuotta eristyksissä olleita ei sitten enää ollutkaan kuin 5,9%, mutta yli kymmenen vuotta olleiden kohdalla prosentti nousi taas. Heitä oli 7,7%. Tuntemattomaksi jäi 17,8% tapauksien kestoista. Tutkimus on vuodelta 2000.
[muokkaa] Hoitomahdollisuudet
Hoitofilosofiat on jakautuneet kahteen leiriin. Ensimmäisen mukaan hikikomori tarvitsee psykologista apua. Tila katsotaan yleensä käyttäytymisluontoiseksi tai mielisairaudeksi, ja henkilö lähetetään sairaalaan seurantaan ja terapiaan. Toisen mukaan taas ongelma katsotaan sosiaaliseksi, eikä mielisairaudeksi. Laitoshoidon sijasta hikikomori siirretään kotioloista jaettuun elinympäristöön ja häntä rohkaistaan palaamaan sosiaalisiin ryhmiin muiden hikikomorien kanssa, jotka ovat jo monia asteita edellä parantumisessa. Tämä lähestymistapa näyttää että he eivät ole yksin ongelmansa kanssa, ja näyttää toimivan monien tapausten kanssa.
[muokkaa] Kulttuuri ja ulkomaat
Hikikomori-ongelma on hyvin sidonnainen Japanin kulttuuriin. Länsimaissa tämänlainen eristäytyminen ei yleensä onnistuisi. Kotona asutaan pitkään, ja vanhemmilta saa taloudellista tukea vanhemmallakin iällä. Köyhien perheiden lapset tosin pakotetaan töihin kodin ulkopuolelle jos he eivät saa koulua loppuun, joten eristäytyminen ei heillä pääse kehittymään. Länsimaissa nuoria aletaan ”hätistellä” itsenäistymiseen jo melko aikaisin, eivätkä he yleensä voi vain jäädä vanhempiensa elatiksi. Myös Japanilainen suhtautuminen eristäytymiseen sallii sen edistymisen. Länsimaissa vanhemmat yrittäisivät puhua nuorelle, ja pakottaa hänet ulos. Mutta Japanissa saatetaan mennä jopa niinkin äärimmäisyyksiin, että jos nuori valtaa keittiön eristäytymiskammiokseen, niin vanhemmat saattavat aluksi kokata retkivälineillä, ja rakentaa lopulta uuden keittiön toisaalle.
On myös tavallista että eristäytyneelle tuodaan ruoka ovelle. Muussa tapauksessa hikikomori käy hakemassa ruokaa jääkaapista vanhempien nukkuessa. Tai jos hikikomori asuu omassa asunnossaan, niin ruoka käydään yleensä ostamassa ympärivuorokauden auki olevista kaupoista yöllä kun ihmisiä on vähiten liikkeellä. Uskon että länsimaissa myös haettaisiin apua paljon nopeammin, eikä lapsen eristäytymistä hävettäisi niin paljoa. Japanissa lapsen koulutuksen yleensä hoitaa äiti. Isä saattaa jättää hikikomori-lapsen äidin huoleksi.
Vaikka hikikomorit ovatkin nimenomaan japanilainen ilmiö, on myös muualla samantyyppisiä yhteiskunnan normeja rikkovia ryhmiä. Lähinnä vastaavia tapauksia on havaittavissa Etelä-koreassa, Taiwanissa ja Hong Kongissa, joissa on samanlaiset vaativat, suorituspaineita aiheuttavat koulutusjärjestelmät. Itse asiassa hikikomorien oireet eivät ole ollenkaan kulttuurillisesti uniikkeja Japanille tai sen koulutusjärjestelmälle, vaan sopivat hyvin yhteen kliinisen masennuksen kuvauksen kanssa. Masennus myös vaikuttaa sosiaaliseen elämään, kun henkilö alkaa uskotella itselleen etteivät muut halua hänen seuraansa, mikä voi johtaa ystävistä ja perheestä eristäytymiseen. Samalla tavalla länsimaissakin koulukiusaaminen ja sosiaalinen paine voi johtaa masennukseen ja eristäytymiseen, mutta täydellinen eristäytyminen hikikomorien lailla on poikkeuksellista. Länsimaiden tapauksessa tällaisten henkilöiden väkivaltarikokset ylittävät reilusti Japanin asteikon, kuten kouluammuskeluista on nähty. Japanin ulkopuolella näkee enemmän ryhmiä jotka poikkeavat yhteiskunnan normeista, mutta eivät eristäydy täydellisesti. Isossa Britanniassa on otettu käyttöön termi ”NEET”, joka tarkoittaa nuoria jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella, eli eivät käy töissä eivätkä opiskele. Yhdysvalloissa on myös ”Twixter”-termi, joka tarkoittaa nuoria aikuisia jotka hyppivät työstä työhön, mutta ovat silti paljolti riippuvaisia vanhemmistaan.
