Hautausmaa
Wikipedia
Hautausmaa eli hautuumaa on kalmisto, jonne kuolleet ruumiit eli kalmot tai poltettujen ruumiiden tuhkat haudataan kuoppaan maa-aineksen alle.
Ruumiiden tai tuhkien hautaamisella on sekä kulttuurisia, uskonnollisia että käytännöllisiä näkökohtia. Ensinnäkin hautausmaa ja siellä useimmiten sijaitseva menehtyneen omaisen muistomerkki, kuten monissa kulttuureissa yleinen hautakivi ja kristittyjen risti, on omaisille paikka jonne saapua kunnioittamaan ja muistelemaan vainajaa. Monissa luonnonuskonnoissa esi-isiä myös palvotaan muistomerkin äärellä. Lisäksi ruumis voi elävien asumuksessa muuttua hygieniaongelmaksi. Siksi - ja mm. vainajan hengen tuonpuoleiseen saattamiseksi - ruumis viedään monissa kulttuureissa asutuksen ulkopuolelle ja haudataan maahan.
On olemassa myös eläinten hautausmaita. Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa tähän on syynä lemmikkien eläimiksi korkea sosiaalinen asema perheenjäseninä. Joissakin kulttuureissa eläimiä on haudattu tai ruhoja poltettu palvontamenoissa.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kiiskinen, Kyösti (1992): Hautauskulttuuri Suomessa: Suomen hautaustoimistojen liiton 50-vuotisjuhlakirja. Historiallisen katsauksen kirjoittanut Leena Aaltonen. Helsinki: Suomen hautaustoimistojen liitto. ISBN 952-90-4089-X.