Härkälintu
Wikipedia
| Härkälintu Elinvoimainen |
||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Härkälintu (Podiceps grisegena) on isokokoinen harvinainen vesilintu, joka muistuttaa vähän silkkiuikkua.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Uikkumainen vartalonmuoto, pitkähkö kaula, tukeva pitkä nokka. Tummanharmaa vartalo, punertavanruskea kaula, vaalea poski ja kurkku, musta päälaki. Sillkiuikusta erottuu punaisen kaulavärin ja sileän pään takia (ei töyhtöä) Jalat ovat kiinni hyvin takana, mikä auttaa uimista mutta haittaa kuivalla maalla kävelyä. Pituus 40-46 cm, siipien kärkiväli 80-85 cm, paino 500-800 g. Ääni soidinaikana voimakkaita mylväisyjä "ua-ääks".
Vanhin suomalainen rengastettu härkälintu on ollut 1 vuotta 1 päivää vanha.
[muokkaa] Levinneisyys
Härkälintu pesii Euroopan, Aasian ja Pojhjois-Amerikan luoteisosien järvillä, ja muuttaa talveksi meren rannalle sulan veden ääreen, Suomesta Tanskaan ja Pohjanemren rannoille. Suomessa vähälukuinen pesimälaji ympäri Suomea, pääosin suojaisilla järvillä. Suomen pesimäkanta on n. 6000 paria.** Euroopassa pesii vähintään 20 000, Venäjällä 10 000 - 100 000 ja Turkissa 100 - 1000 paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Järvissä, ei niin rehevissä kuin silkkiuikku.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesä vesirajassa tai kelluvalla lautalla. Kahdesta viiteen munaa, joita emot hautuvat reilut kolme viikkoa. Raidalliset poikaset saavat usein kyydin emolinnun selässä. Poikaset oppivat lentämään kolmen ja puolen kuukauden ikäisinä. Lintu tulee sukukypsäksi kaksivuotiaana.
[muokkaa] Ravinto
Härkälintu on hyvä uimari ja sulkeltaja, ja pyydystää vesihyönteisiä, sammakoita ja kaloja ruoakseen.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Luontotuvan lintuopas: härkälintu
- Natura-alueet: FI0306006
- Fjeldså, J. 1982: Pohjois-Euroopan härkälintujen nokan ja leuan anatomian alueellisesta muuntelusta ja sen adaptiivisesta merkityksestä. - Ornis Fennica 59:84-98.
- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
