Gimli Glider
Wikipedia
| Yhteenveto | |
|---|---|
| Päivämäärä | 23. kesäkuuta 1983 |
| Onnettomuustyyppi | Polttoaineen loppuminen |
| Tapahtumapaikka | Gimli, Manitoba, Kanada |
| Kuolleita | 0 |
| Haavoittuneita | 0 vakavaa |
| Lentokone | |
| Lentokoneen malli | Boeing 767-200 |
| Lentoyhtiö | Air Canada |
| Koneen rekisteri | C-GAUN |
| Matkustajia | 61 |
| Miehistöä | 8 |
| Eloonjääneet | 69 (Kaikki) |
Nimellä Gimli Glider tunnetaan eräs ilmailuhistorian "vähältä piti" onnettomuus. 23. kesäkuuta 1983, Air Canadan lennolta 143 (Boeing 767-200, rekisteritunnus C-GAUN) loppui polttoaine 12 000 metrin korkeudella suurin piirtein puolimatkassa Montrealista Edmontoniin. Koneen miehistö teki onnistuneen pakkolaskun entiselle Gimlin lentotukikohdan kiitoradalle Manitobaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Tankkausvirhe
Boeing 767-koneissa tankkauksessa käytetään yleensa FQIS-järjestelmää (Fuel Quantity Information System Processor) joka huolehtii polttoainepumpuista ja raportoi tiedot polttoainemäärästä lentäjille. Lennon 143 tapauksessa järjestelmä oli kuitenkin epäkunnossa. Myöhemmissä tutkimuksissa järjestelmässä ilmeni puutteellinen juotos.
Teknisen vian lisäksi tapahtui inhimillisiä virheitä. Turmakone oli ensimmäinen Air Canadan B767, jossa polttoainemittari näytti polttoainemäärän kilogrammoissa. Vanhemmissa koneissa oli paunamääräiset polttoainemittarit. Koneen lentäjä teki erehdyksessä muunnoksen litroista paunoihin käyttäen muunnoskerrointa 1,77, kun olisi pitänyt laskea litroista kilogrammoihin, jolloin kerroin olisi pitänyt olla 0,8. Virheellisen laskelman seurauksena koneet tietokoneeseen syötettiin lukema 20 400. Tällä lentäjät tarkoittivat 20 400 paunaa, mutta tietokone tulkitsi lukeman kilogrammoiksi. Todellisuudessa koneen tankeissa oli vain 9 144 kg lentokerosiinia.
Sekä molemmat lentäjät että tankkauksesta huolehtinut henkilö tekivät saman laskuvirheen, ja kolminkertaisen tarkistuksen jälkeen polttoainemäärä hyväksyttiin "oikeaksi", ja kone nousi Montrealista ja suuntasi välilaskupaikalleen Ottawaan, josta koneen oli määrä polttoainetäydennyksen jälkeen lentää Edmontoniin.
[muokkaa] Polttoaine loppuu
41 000 jalan korkeudessa (12 500 metriä) Red Laken yläpuolella, Ontariossa varoitusjärjestelmä ilmoittaa ongelmista koneen vasemman siiven tankeissa. Lentäjät olettivat, että pumpussa oli toimintahäiriö, ja katkaisivat siitä virran. Tankit ovat siiven kärjessä, joten polttoaine olisi valunut moottoriin myös painovoimaisesti. Tietokone ilmoitti virheellisiin tietoihin perustuen polttoainetta olevan edelleen runsaasti jäljellä. Pian vasen moottori kuitenkin pysähtyi, ja lentäjät valmistutuivat tuomaan koneen alas yhden moottorin avulla lähimmälle liikennekoneiden käyttämälle kentälle (Winnipeg).
Pian tämän jälkeen, kun lentäjät olivat ilmoittaneet Winnipegiin tulevasta hätälaskusta, ohjaamossa kuului uusi hätäsignaali; pitkä "pong"-ääni. ("Kaikki moottorit seis")
B767 on moderni lentokone, jonka ohjaamossa perinteiset mittarit on korvattu elektronisin näyttöruuduin. Moottorien sammuttua ohjaamo, kuten luonnollisesti myös matkustamo pimenee. Moottorit tuottavat käyttöenergian myös koneen hydrauliikalle, jota ilman B767:n kokoista konetta on mahdoton lentää. Boeing varustaa kuitenkin koneensa hätäturbiinilla, joka tuottaa riittävästi energiaa, jotta kone pysyy hallinnassa. Tämä ns. ram-turbiini ponnahtaa koneen kyljestä automaattisesti, jos sitä tarvitaan.
[muokkaa] Laskeutuminen
Lentäjät alkoivat etsiä koneen hätätapauskäsikirjasta ohjeita, miten menetellä, jos molemmat moottorit sammuvat. Tällaista ohjetta ei ollut, eikä vastaavaa oltu aikaisemmin yritetty simulaatiossa.
Kapteeni Robert (Bob) Pearson ohjasi konetta ja perämies Maurice Quintal teki laskelmia siitä, riittääkö koneen nopeus ja lentokorkeus Winnipegiin asti. Pian hän ja Winnipegin lennonjohto olivat yhtä mieltä asiasta. Lento 143 ei voi päästä Winnipegiin.
Quintal valitsi kohteeksi entisen RCAF:n tukikohdan Gimlissä. Quintal ei tiennyt, että entinen palveluspaikka oli muutettu yleisilmailukentäksi, ja sen toinen kiitorata oli suljettu, ja muutettu moottoriradaksi. Kyseisenä päivänä kentällä ajettiin kilpaa.
Koneen päälaskutelineet saatiin pudotettua alas painovoimaiseti, mutta ei nokkapyörää. Koneen laskeuduttua laskutelineiden varaan kapteeni Pearson lukitsi koneen rengasjarrut, ja useat koneen renkaista räjähtivät. Loppumatkan kone liukui nokka kiitoradassa kiinni, ja pysähtyi lopulta aiheuttamatta todellista vaaraa maassa olleille kilpailijoille ja yleisölle.
Lennon 143 61:stä matkustajasta ja 8:sta miehistön jäsenestä yksikään ei loukkaantunut vakavasti. Onnistuneesta hätälaskusta on pitkälti kiittäminen Pearsonin laajaa purjelentokokemusta.
[muokkaa] Myöhemmät tapahtumat
Koneen vähäiset vauriot korjattiin, ja kone lensi jälleen kahden päivän kuluttua. Lopullisten korjausten jälkeen kone oli normaalilla reittilennonnallan jo saman viikon lopulla.
Tapauksen ironiaa: Winnipegistä lähetettyjen mekaanikkojen autosta loppui polttoaine matkalla Gimliin. Heidät noukki kyytiinsä toinen auto.
Tapauksen jälkeen energian täydellistä menettämistä testattiin simulaatioissa. Kukaan ei onnistunut ensiyrityksillä suorittamaan onnistunutta pakkolaskua.
"Gimli Glider", (C-GAUN) on edelleen (2006) liikenteessä.
Gimli Gliderin tapauksesta on kirjoitettu kirja (William and Marilyn Hoffer:Freefall: From 41,000 Feet to Zero - a True Story (ISBN 0-671-69689-0)) sekä filmattu tv-elokuva Falling from the Sky: Flight 174
Sama lentokone onnistui melkein uusimaan onnettomuuden, kun Air Canadan lento 1171 joutui laskeutumaan Winnipegiin ainoastaan yhdellä moottorilla. Koneesssa oli 153 matkustajaa ja miehistön jäsentä.
[muokkaa] Vastaavia tapahtumia
Air Translatin lento 236 (Airbus A330) ja Hapag-Lloydin lento 3378 (Airbus A310) ovat myöhemmin laskeutuneet ilman polttoainetta. Kummassakaan tapauksessa yksikään koneessa ollut ei loukkaantunut vakavasti.
