Friedrich Paulus

Wikipedia

Friedrich Wilhelm Ernst Paulus (s. 23. syyskuuta, 1890, Breitenaussa, k. 1. helmikuuta , 1957, Dresdenissa) oli saksalainen sotamarsalkka.

Paulus toimi natsi-Saksan kuudennen armeijan komentajana toisessa maailmansodassa. Syksyllä 1942 kuudes armeija pyrki valtaamaan Stalingradin verisessä Stalingradin taistelussa. Lopulta armeija jäi vuoden 1942 lopulla mottiin Stalingradiin. Adolf Hitler kieltäytyi myöntämästä silloisen kenraalieversti Pauluksen toivottomassa tilanteessa pyytämää antautumislupaa, mutta ylensi tämän sen sijaan sotamarsalkaksi vaatien tätä taistelemaan viimeiseen mieheen. Paulus oli aluksi ollut haluton vastustamaan Hitlerin päätöksiä, mikä vaati suuret määrät kaatuneita.

Haluttomana uhraamaan omaa henkeään hän helmikuussa 1943 kuitenkin antautui jäljelle jääneiden 90 000 miehen kanssa ja joutui sotavangiksi Neuvostoliittoon. Neuvostoliitossa Paulus toimi tahtoen tai tahtomattaan natsi-Saksan vastaisen propagandan äänitorvena Stalinin perustaman vapaan Saksan liiton johtajana. Sodanjälkeisissä Nurnbergin oikeudenkäynneissä hän toimi todistajana. Hänet vapautettiin v. 1952, jonka jälkeen hän siirtyi Itä-Saksaan, jossa toimi mm. poliisitutkijana.