Feodalismi

Wikipedia

Roland vannoo uskollisuuttaan Kaarle Suurelle. Kuva keskiaikaisesta käsikirjoituksesta.

Feodalismi tai feodaalinen järjestelmä (lat. feudum) on uudella ajalla keksitty termi keskiajalle tyypilliselle sotilaalliselle, hallinnolliselle ja taloudelliselle järjestelmälle. Feodalismi kehittyi Euroopassa 900- ja 1400-lukujen aikana kun karolinginen keisarikunta oli hajonnut. Järjestelmä perustui läänitysperiaatteelle, joka on tunnettu myös muualla maailmassa: Aasiassa (Kiina ja Japani) sekä Afrikassa. Feodalismi on kuitenkin eritoten tunnettu länsieurooppalaisena ilmiönä.

Oikeushistoriallisesti orientoituneet tutkijat samaistavat usein feodalismin ja läänityslaitoksen. Näin määritellyn feodalismin peruspilari on lääninherran suojelu ja ylläpito vastapalkkiona alamaisen verosuorituksesta, ylempänä (lääninherrojen välillä) ylemmän suojelu vastikkeena alemman herran uskollisuudesta ja palveluksesta. Vasallin uskollisuus koski vain lähintä herraa, jolle hän oli vannonut uskollisuutta. Ylläpitovelvollisuus ilmeni useimmiten niin, että herra antoi vasallilleen maa-alueen, joka tunnetaan läänityksenä. Läänityksiä käytettiin sotilasluokan palkan korvikkeena. Myös Japanissa esiintyi järjestelmä, jota usein verrataan eurooppalaiseen feodalismiin. Se tunnettiin nimellä bakuhan taisei (幕藩体制).

Feodaalisiksi kutsutuissa yhteiskunnissa kuninkaan valta oli yleensä heikko vallan jakautuessa paikallistason herroille. Joskus voimakkaimmat vasallit saattoivat kohota voimakkaammiksi kuin itse kuningas, jolloin he tietenkään eivät olleet enää käytännössä alamaissuhteessa kuninkaaseen.

Feodalismi-termin käytöstä on käyty historioitsijoiden kesken paljon väittelyä. Kyseessä on, kuten historiallisessa käsitteenmuodostuksessa on melko yleistä, anakronistinen ilmaisu, joka luo käsityksen yhtenäisestä ideologiasta. Tämän vuoksi kenties useimmat tutkijat puhuvat nykyään mieluummin feodaalisesta yhteiskunnasta kuin feodalismista.