Federico García Lorca

Wikipedia

Federico García Lorca (s. 5. kesäkuuta 1898 – k. 19. elokuuta 1936) oli espanjalainen runoilija ja näyttämötaiteilija, joskin hänet tunnetaan myös taidemaalarina, pianistina ja säveltäjänä.

Hän syntyi 1898 Fuente Vaquerosissa, Granadassa. Vuonna 1919 hän muutti Madridiin jatko-opintoja varten. Siellä hän ystävystyi useiden aikakauden suurten taiteilijoiden kanssa, joita olivat muun muassa Luis Buñuel, Pepín Bello ja Salvador Dalí.

Vuonna 1921 García Lorca julkaisi runokirjansa Libro de Poemas. Hänen teoksensa Poeta en Nueva York julkaistiin vuonna 1940 – se on surrealistinen teos, jonka García Lorca kirjoitti Yhdysvaltain matkansa jälkeen. Hänen muita teoksiaan:

El Romancero Gitano 1928
Doña Rosita la soltera, 1935
La zapatera prodigiosa, 1935
Bodas de sangre, 1933

García Lorca jäi Espanjan sisällissodan jalkoihin Granadassa, jossa oikeistolaiset kapinalliset murhasivat hänet elokuussa 1936.

Saksalaisessa Tageszeitung-lehdessä Ulrike Fokken kertoo 12. elokuuta 2006 Lorcan viimeisistä päivistä ja hänen homoseksuaalisuudestaan. Fokken kertoo, että kun kansalaissota Espanjassa syttyi, Lorcan ystävä Luis Bunuel pyysi häntä jäämään Madridiin. Siellä hän on paremmin turvassa. Myös muut ystävät painostivat häntä jäämään pääkaupunkiin tai pakenemaan Ranskaan, mutta ei missään tapauksessa Grandaan, kotiseuduilleen.

Granadassa hänet tunnettiin homona ja häntä haukuttiin ”rusettihomoksi”. Hänen homoutensa oli kaikkien oikeistolaisten fasistien tiedossa. Hän oli kaikkialla oikeiston valtaamilla alueilla vaarassa. Lehdet olivat jo pitkään haukkuneet häntä ja erityisesti kevään 1936 aikaan, kun hän lehtihaastattelussa oli haukkunut kaupungin porvaristoa. Lehdet kertoivat tarkasti hänen seurassaan liiikkuvista nuorista miehistä.

Oikeisto piti vasemmistolaista Lorcaa vastustajanaan. Hänessä ruumiillistui liberaali, demokraattinen ja salliva Espanja, jonka fasistit nyt halusivat lopettaa väkivalloin. Lorcasta oli jo tullut menestyksekkäin espanjalainen kirjailija Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Hänen näytelmissään annettiin puheenvuoro alistetuille. Ja heitä olivat katolisen kirkon ja machokulttuurin leimaamassa Espanjassa naiset. Lorcan naiset ovat vahvoja ja haluavat itse päättää seksuaalisuudestaan. Demokraattinen Espanja juhli Lorcaa uudistajana, mutta vastapuolelle hänen romaaninsa olivat epämoraalisia, epäkatolisia ja epäespanjalaisia.

Lorca lähti aamulla 14. heinäkuuta 1936 kotiseuduilleen Granadaan. Siellä oli jo taisteluita, vaikka kansalaissota ei varsinaisesti ollut vielä alkanut. Molempien osapuolten terroriteot vavisuttivat kaupunkia. Republikaaninen sotilaskuvernööri ei pystynyt hillitsemään väkivaltaa. Myöskään siviilikuvernööri, Lorcan lanko, ei voinut väkivallalle mitään. Heinäkuun 18. pnä 1936 Franco julisti Kanariansaarilla sotatilan. Mantereella sota puhkesi ensin Sevillassa ja kaksi päivää myöhemmin Granadassa.

Lorca oli sodan alkaessa Huerta de San Vicentessä, hedelmä- ja kukkaplantaasilla, missä hän oli ollut vuodesta 1925 lähtien joka vuosi ja missä hän oli kirjoittanut monta näytelmäänsä. Vaikka Huertan kylä oli aika eristynyt, Lorcan perhe sai heti kokea fasistien vallan julmuuden. Kaupungin pormestari, Lorcan sukulainen, vangittiin 20. päivänä, ja elokuun 6. päivänä tehtiin kotitaloon tarkastus, kun etsittiin radiolähetintä, jolla Lorcan väitettiin olevan yhteydessä venäläisiin. Elokuun 9. päivänä tuli paikalle ryhmä siviilipukuisia fasisteja ja otti koko talon väen ulos pihalle. Tilanhoitaja hakattiin, samoin Lorcan äiti, ja kaikki uhattiin tappaa. Lastenhoitaja kertoi, että Federicoa haukuttiin homoksi ja häntä hakattiin.

Tämän tapauksen jälkeen Lorca etsi suojaa runoilijaystävän Luis Rosalesin luota. Tämän isä ja veli olivat tunnettuja falangisteja. Lorcaa autettiin. Lorcan murhaaja kävi kerran talossa, mutta hänet heitettiin ulos. Murhaaja tuli uudelleen elokuun 16. päivänä, ja hän piti Lorcaa vangittuna kaksi päivää. Lorcan perhe teki kaikkensa runoilijan pelastamiseksi. Falangistien johtaja sai sotilasjohdolta määräyksen vapauttaa Lorca, mutta murhaajat eivät laskeneet häntä. Elokuun 19. päivän vastaisena yönä hänet vietiin kolmen muun kanssa pienelle kukkulalle Granadan ulkopuolelle. Yksi murhaajista kehui seuraavana päivänä, että "hän ampui Lorcaa perseeseen, koska se oli homo." Vasta sitten tuli kuolinlaukaus. Puolustuspuheessan yksi murhaajista väitti, että Lorca oli toiminut yhteistyössä venäläisten kanssa, että hän oli vasemmistolaisen kulttuuriministerin sihteerinä ja että hän oli homoseksuaali. Viimeksi mainittu oli ainoa, mikä piti paikkansa.

Lorcan kuolinkukkulalla on nyt pieni tomuinen puisto. Siellä ovat Lorcan ja ainakin sadan muun luut. Lorcan haudalle on kasvanut pusikkoa. Francon aikana Lorcasta ei saanut puhua. Nykyisin Granada on ylpeä runoilijastaan.