F-106 Delta Dart
Wikipedia
Convair F-106 Delta Dart oli Yhdysvaltain ilmavoimien ensisijainen torjuntahävittäjä 1960-luvulta 1970-luvun loppupuolelle. Se jäi viimeiseksi USAF:n erikoistuneeksi torjuntahävittäjäksi.
[muokkaa] Suunnittelu
F-106 oli lähtöisin USAF:in 1950-luvun Ultimate Interceptor -ohjelmasta. Torjuntahävittäjän rooliin rakennetulla F-102 Delta Daggerilla oli melkoisen vaivalloinen kehityshistoria takanaan ja F-102A-malli palveli väliaikaisratkaisuna lopulliseksi ratkaisuksi kaavailtua F-102B:ta odotettaessa. Ilmavoimat tilasi F-102B:n marraskuussa 1955. Koneesta oli kuitenkin täysin uusi malli, ja se sai mallinumeron F-106 ja nimen Delta Dart 17. kesäkuuta 1956.
Ensimmäiset koelennot 1956–1957 olivat pettymys, koska suorituskyky oli paljon alle kaavaillun. Kehitysohjelman peruuttamisen sijaan ilmavoimat tilasi kuitenkin 360 F-106-konetta suunnitellun tuhannen sijaan. F-106A ja kaksipaikkainen koulutusmalli F-106B toimitettiin viiteentoista torjuntahävittäjälaivueeseen lokakuusta 1959 alkaen.
[muokkaa] Käyttö
Joulukuussa 1959 majuri Joseph W. Rogers teki uuden maailmanennätyksen saavuttamalla 1 525,96 mph (2455,79 km/h) nopeuden Delta Dart -koneella 40 500 jalan (12 300 m) korkeudessa.
F-106 oli varustettu Hughes MA-1 -tulenjohtojärjestelmällä, joka voitiin yhdistää maa-asemiin, jotka voivat ohjata konetta. Kone oli aseistettu neljällä koneen sisällä kannetulla Hughes AIM-4 Falcon -ohjuksella ja yhdellä ydinkärkisellä AIR-2 Genie -raketilla, joka oli tarkoitettu ammuttavaksi vihollisen pommikonemuodostelmiin. MA-1-tulenjohtojärjestelmä osoittautui erityisen ongelmalliseksi ja se päivitettiin yli 60 kertaa koneiden käyttöiän aikana.
F-106 Delta Dartit palvelivat Yhdysvaltain mantereella, Alaskassa, Islannissa, Kanadassa ja lyhyen aikaa Länsi-Saksassa ja Etelä-Koreassa. F-106:ta harkittiin käytettäväksi Vietnamissa, mutta se ei ikinä osallistunut taistelutoimiin, eikä sitä viety ulkomaille.
Hävittäjälentäjät pitivät koneesta, kun alkuongelmat oli selvitetty. Ilmasta-ilmaan taistelussa se veti vertoja F-4 Phantom II:lle kaartotaistelussa hyvän kääntyvyytensä ja ylivoimaisen kiihtyvyytensä ansiosta, vaikka F-4:n tutka ja ohjukset olivatkin paremmat.
F-106:ia päivitettiin niiden käytön aikana parannetulla avioniikalla, infrapunatähtäysjärjestelmällä, parannetuilla instrumenteilla, lentotankkausmahdollisuudella ja pysäytyskoukulla hätälaskuja varten.
Osa koneistä päivitettiin Project Sharpshooter -ohjelmassa 1972, jolloin niihin asennettiin uusi, paremman näkyvyyden antava kuomu, optinen tähtäin ja mahdollisuus käyttää 20 mm M61 Vulcan -tykkiä AIR-2 Genie -ydinraketin sijaan.
F-15 alkoi korvata F-106:tta vuonna 1972 ja koneet siirrettiin kansalliskaartin käyttöön. F-106 oli USAF:n ja kansalliskaartin ilmavoimien käytössä vuoteen 1988.
Vuodesta 1986 alkaen koneita alettiin muuntaa miehittämättömiksi maaleiksi mallia QF-106A, joita käytettiin harjoitusmaaleina. Viimeinen tuhottiin tammikuussa 1998. Tämänkin jälkeen pieni määrä oli vielä NASAn käytössä.
