Eumenes Kardialainen

Wikipedia

Eumenes (noin 362 eaa.–316 eaa.) oli Kardiasta kotoisin oleva sotapäällikkö, joka toimi aluksi Aleksanteri Suuren kirjurina. Eumenes otti osaa diadokkisotiin joissa hän puolusti Aleksanteri Suuren perillisten oikeutta Makedonian kruunuun. Hän tuli kuuluisaksi monien parempina sotilaina pidettyjen makedonialaisten kukistamisesta. Lopulta Eumenes jäi Antigonoksen vangiksi hänen omien sotilaidensa petettyä hänet.

[muokkaa] Nuoruus

Eumenes oli alkujaan kreikkalainen ja kotoisin Traakiasta, nykyiseltä Gallipolin niemimaalta. Plutarkhos kirjoittaa Eumeneen elämäkerrassaan että tämä oli alkujaan köyhästä perheestä, mutta oli kuitenkin saanut hyvän koulutuksen. Kardiassa vieraillessaan Makedonian kuningas Filippos II näki Eumeneen painimassa muiden nuorukaisten kanssa ja ihastui tähän niin, että otti tämän mukaan seurueeseensa ja palkkasi hänet yksityiskirjurikseen. Filippoksen tultua murhatuksi otti Aleksanteri Suuri Eumeneen omaan palvelukseensa. Eumenes seurasi Aleksanteria tämän sotaretkellä Persiaa vastaan.

Eumenes riiteli usein Hefaistionin kanssa ja oli vähällä joutua Aleksanterin epäsuosioon. Hefaistionin kuoltua vuonna 324 eaa. Eumenes sai Aleksanterin leppymään imartelemalla kuollutta vihamiestään ja juhlimalla tämän muistoa.

[muokkaa] Aleksanteri Suuren kuolema

Aleksanteri Suuren kuoltua vuonna 323 eaa. alkoi valtataistelu hänen upseeriensa, niin sanottujen diadokkien, välillä. Aleksanterin kilvenkantaja Neoptolemos rehvasteli sillä, että oli seurannut Aleksanteria kantaen hänen kilpeään Eumeneen kantaessa vain hänen kirjoitusvälineitään. Muut paikalla olleet naureskelivat, koska tiesivät Aleksanterin suuresti arvostaneen Eumenesta. Susassa tapahtuneissa joukkohäissä Eumenes oli saanut Aleksanterilta vaimokseen tämän rakastajattaren Barsinen siskon Artoniin. Aleksanteri ja Barsine olivat aikaisemmin saaneet pojan Herakleen.

Aleksanterin kuoleman jälkeen makedonialaiset jakaantuivat pian kahteen leiriin. Jalkaväki halusi tehdä Aleksanterin velipuolesta Arridaioksesta uuden kuninkaan, kun taas ratsuväki suosi Aleksanterin ja Roksanen syntymätöntä lasta. Eumenes oli jalkaväen kannalla, mutta pysytteli aluksi puolueettomana. Lopulta hän otti komentoonsa suuren joukon makedonialaisia ja kreikkalaisia, jotka kannattivat Aleksanterin nuorta poikaa Aleksanteri IV:ä.

Kun diadokit jakoivat Aleksanterin valtakunnan keskenään tuli Eumeneesta Kappadokian ja Paflagonian satraappi. Kumpikin näistä maakunnista oli kuitenkin vielä valloittamatta ja kuningas Ariaratheen hallinnassa. Perdikkas, joka oli valittu valtakunnan hallitsijaksi, määräsi Antigonoksen ja Leonnatoksen auttamaan Eumenesta valtaamaan nämä alueet. Antigonos ei välittänyt käskystä, Leonnatos puolestaan yritti saada Eumenesin mukaan omiin suunnitelmiinsa. Perdikkaan avulla Eumenes onnistui kuitenkin valtaamaan Kappadokian. Kappadokiassa Eumenes kokosi ja koulutti suuren joukon ratsuväkeä.

[muokkaa] Ensimmäinen diadokkisota

Pian Antipatros ja Krateros, jotka olivat kukistaneet kapinoivat kreikkalaiset Lamian sodassa, päättivät yhdessä syrjäyttää Perdikkaan, jolle oli heidän mielestään kertynyt liian paljon valtaa. Perdikkasta vastaan hyökkäsi samaan aikaan myös Egyptin satraappi Ptolemaios ja hän jätti Eumeneen puolustamaan Vähää-Aasiaa. Kaarian satraappi Asandros ja Armenian satraappi Neoptolemos kieltäytyivät kuitenkin taistelemasta Eumeneen alaisina. Eumenes kukisti Neoptolemoksen, joka yritti salakavalasti hyökätä hänen kimppuunsa. Eumenes yritti aluksi neuvotella Krateroksen ja Antipatroksen kanssa, mutta he eivät suostuneet hänen ehtoihinsa. Krateros päätti lähteä Eumenestä vastaan seuraansa liittyneen Neoptolemoksen kanssa. Eumenes ei kertonut joukoilleen, kuka johti vihollisten joukkoja, koska Krateros oli makedonialaisista ehkä kaikkein kunnioitetuin. Krateros luuli yllättävänsä Eumeneen, mutta Eumenes pääsikin yllättämään hänet. Eumenes ei kuitenkaan uskaltanut laittaa makedonialaisia joukkoja Kraterosta vastaan, vaan antoi kappadokialaisen ratsuväkensä kantaa raskaimman vastuun taistelussa. Taistelussa mukana Eumeneen puolella oli Artabazoksen poika ja Eumeneen vaimon veli Farnabazos. Eumenes kukisti Krateroksen ja Neoptolemoksen jossain Hellespontin lähellä käydyssä taistelussa vuonna 320 eaa. Kummatkin hänen vastustajansa saivat surmansa. Plutarkhos kertoo kuinka Eumenes ja hänen vihamiehensä Neoptolemos taistelivat mies miestä vastaan taistelun tiimellyksessä. Eumenes voitti tämän kaksintaistelun mutta haavoittui myös itse.

Perdikkas murhattiin kun hän yritti hyökätä Egyptiin Ptolemaiosta vastaan. Tieto Eumeneen suuresta voitosta saapui perille vain kaksi päivää Perdikkaan murhan jälkeen. Perdikkaan viholliset päättivät että Eumenes oli myös tapettava. Eumenes pääsi kuitenkin pakoon erääseen linnoitukseen Kappadokian ja Lykaonian rajalla, jossa hän piileskeli muutaman sadan kannattajansa kanssa. Sotilaansa hän vapautti tehtävistään, koska tiesi olevansa selvästi alakynnessä muita vastaan. Antigonos piiritti linnoitusta yli vuoden ajan, mutta luopui aikeistaan vuonna 319 eaa. kuultuaan että Antipatros, joka oli valittu uudeksi hallitsijaksi, oli kuollut. Antipatros jätti seuraajakseen Polyperkhonin, mutta Antipatroksen poika Kassandros, joka oli luullut pääsevänsä isänsä seuraajaksi, liittoutui Antigonoksen ja Ptolemaioksen kanssa Polyperkhonia vastaan. Eumenes taas pakeni linnoituksestaan Kappadokiaan ja liittoutui Polyperkhonin kanssa, joka antoi hänelle rahaa ja määräsi maineikkaat hopeakilvet eli argyraspidit auttamaan Eumenesta. Hopeakilvet olivat Aleksanteri Suuren entinen valiojoukko, jonka jäsenet eivät enää olleet mitään nuorukaisia; jotkut heistä olivat palvelleet jo Filippos II:n aikana. Plutarkhos väittää heidän kaikkien olleen yli 60-vuotiaita. Hopeakilpien ympärille Eumenes kokosi taas Kappadokiassa uuden armeijan.

[muokkaa] Toinen diadokkisota

Vuonna 318 eaa. Antigonos yritti hyökätä Eumeneen kimppuun, mutta tämä perääntyi Mesopotamiaan ja Tigriksen taakse. Hänen seuraansa liittyi Antigonoksen aikeita vastustavia itäisten maakuntien satraappeja, muun muassa Peukestas, joka johti Tigriksen toisella puolella olleita joukkoja. Eumenes taisteli Antigonosta vastaan Paraitakenen taistelussa vuonna 317 eaa. ja Gabienen taistelussa vuonna 318 eaa. Kumpikin taistelu loppui ilman selvää voittajaa. Gabienen jälkeen Eumeneen joukkoihin kuuluneet hopeakilvet päättivät pettää hänet, sillä Antigonos oli saanut vallattua heidän kuormastonsa, jossa myös heidän perheensä olivat. Eumenes vangittiin ja luovutettiin Antigonokselle, joka päätti murhata hänet. Antigonos luovutti Eumeneen ruumiin tämän ystäville, jotka lähettivät tuhkat Eumeneen vaimolle ja lapsille.