Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen

Wikipedia

Digitaalinen maalaus.

Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen on kuvan prosessointia, jossa käsitellään pikseleitä käden kontrolloimana. Syöttölaite voi olla hiiri, joka sopii huonosti piirtämiseen tai stylus eli piirrin, joka yhdistetään piirustuslautaan (piirustuslevy, digitointipöytä). Tietokone voi olla apuväline kuvan tekemisessä hieman samalla tavalla kuin camera obscura oli apuväline Johannes Vermeerin maalausten tekemisessä 1600-luvulla.

Digitaalinen kuvan tekeminen ammattitasolla on liittynyt ainakin televisioon ja videoon, elokuvien ja animaatioiden tekemiseen, pelituotantoihin, valokuvaukseen, konseptikuvaan, typografiaan sekä kalligrafiaan. Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen on yleistymässä sekä ammattilaisten että harrastajien keskuudessa.

Tietokoneen avustama kuvan tekeminen voidaan jakaa kahteen eri maailmaan datan tallennustavan mukaan geometriaan perustuvaan (CAD) ja pikseleiden käsittelyyn perustuvaan grafiikkaan. Jälkimmäistä kutsutaan luonnolliseksi mediaksi. Myös molempien yhdistäminen on mahdollista.

Digitaalinen piirustus- tai maalausjärjestelmä on laite- ja ohjelmakokonaisuus, esimerkiksi skanneri, digikamera, piirustuslauta, ohjelma, tulostin tai useiden ohjelmien kokonaisuus. Tietokoneilla tapahtuvan kuvan tekemisen historiassa on suunniteltu usein juuri järjestelmiä, ei pelkästään ohjelmia.

[muokkaa] Historiaa

Tietokoneita on käytetty piirtämisen ja maalaamisen apuvälineinä niin kauan kuin niitä on ollutkin.

Yhdysvaltalaisen Ivan Sutherlandin tohtorinväitöstä Sketchpad (1963) pidetään merkittävänä alan varhaisena laitteena ja ohjelmana, jossa havaittiin muun muassa tietokoneen mahdollisuus animaatioiden luomiseen.

Tietokonetaidetta esiteltiin suuressa Lontossa pidetyssä näyttelyssä, jonka otsikko oli Cybernetic Serendipity (1968). Näyttelyssä oli paljon viivaan ja geometriaan perustuvia teoksia. Seuraavalla vuosikymmenellä kehitettiin kuvan renderointiin perustuvia järjestelmiä, joista tunnetuin oli Richard G. Shoupin SuperPaint (1972–1973). Digitaalisesti piirretyt kuvat alkoivat olla maalauksellisempia ja värikkäämpiä.

Kuvanteko-ohjelmien kehittäjät olivat alussa tekemisissä myös sellaisten musiikinteko-ohjelmien kanssa, jotka jäljittelivät klassisia instrumentteja. Tekijöitä kiehtoi "ihmisen merkkejä jättävä historia" luolamaalausten piirustushiilestä ruiskumaalaukseen. Niinpä luonnollisen median ohjelmat jäljittelevät tavallisesti klassisia piirustus- ja maalausvälineitä samalla tavalla kuin esimerkiksi Photoshop-ohjelma on ottanut käsitteitä perinteisestä valokuvauksesta. Tyypillistä kehitykselle oli, että ensimmäisenä kirjoitettiin 2b piirustuskynän algoritmi.

Piirustuslauta RAND otettiin käyttön 1961. Erään japanilaisen sanomalehden kirjainmerkkien hallinnasta sai alkunsa Wacom–yhtiö 1980-luvulla. Läpimurtona voi pitää Wacomin painentunnistavan ja johdottomalla kynällä varustetun piirustuslaudan ilmestymistä 1990-luvulla.

[muokkaa] Ammattilaisten apuvälineitä

Vuonna 1975 digitaalinen kuvantekojärjestelmä saattoi maksaa 140 000 Yhdysvaltain dollaria, kun sellainen 2005 maksoi noin 1 500 dollaria. Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen alkoi yleistyä 1990-luvun lopulta varsinkin kuvittajien, sarjakuvapiirtäjien ja animaatiosuunnittelijoiden keskuudessa. Graafisten alojen opiskelijat opettelevat piirtämään ja maalaamaan perinteisin välinein, mutta saavat koulutusta myös uusiin menetelmiin.

Tyypillistä on perinteisten ja uusien välineiden sekoittaminen. Esimerkiksi graafikko ja kuvittaja Hannu Lukkarinen kuvitti kesällä 2005 Bodominjärven murhien oikeudenkäynnin Helsingin Sanomiin käyttämällä käräjäsalissa tavallista piirustuskynää ja luonnoslehtiötä. Sen jälkeen hän skannasi työhuoneellaan luonnoksen ja työsti sitä lievästi värittäen ja muokaten Corel Painter ja Adobe Photoshop -ohjelmilla sekä käytti Wacom-digitointilevyä.

Ammattitason kuvantekijältä vaaditaan siis edelleenkin piirustus- ja maalaustaitoja. Digitalisointi mahdollistaa juuri monien uusien eri välineiden yhdistelmiä ja sekoituksia, myös esimerkiksi valokuvan ja maalauksen yhdistämisen. Digitaalinen kuva voidaan lähettää asiakkaalle sähköpostitse ja kuvittajat voivat esitellä tuotantoaan verkkosivuilla, jolloin asiakas saa käsityksen tekijän kuvitustyyleistä.

Luonnollisen median välineillä tehtyjä kuvia on usein vaikea erottaa perinteisistä piirustuksista ja maalauksista. Nähtäväksi jää, kehittyykö tulevaisuudessa omia, enemmän digitaalisia kuvatyyppejä.