David Grossman
Wikipedia
David Grossman ( s. 1954 Jerusalemissa) on israelilainen kirjailija. Hänen Itä-Euroopan juutalainen isänsä Yizhak Grossman muutti silloiseen Palestiinaan 1930-luvulla. Äiti Michaela oli syntyperäinen jerusalemilainen. Varhaiskypsä David Grossman esiintyi radion lastenohjelmissa. Suoritettuaan asevelvollisuutensa Israelin armeijan tiedustelupalvelussa 1971–1975 hän opiskeli Jerusalemin Heprealaisessa Yliopistossa filosofiaa ja teatteria. Samanaikaisesti hän jatkoi radiouraansa juontajana ja uutisankkurina. Grossman erotettiin radiosta 1988 hänen jouduttuaan erimielisyyksiin johdon kanssa poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Sittemmin hän on toiminut täysipäiväisenä kirjailijana.
Grossman solmi avioliiton 1976 Michal Eshelin kanssa. Heillä on kaksi poikaa Jonathan ja Uri ja tytär Ruti. Grossman asuu Jerusalemin lähistöllä Mevasseretin asuinalueella.
Grossmania pidetään oman sukupolvensa parhaimpiin kuuluvana israelilaisena kirjailijana. Hän on kirjoittanut useita romaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja ja poliittisia kirjoitelmia, joista osa on koottu kirjoiksi. Hänen kirjojaan on käännetty useille kielille. Hän on saanut useita arvostettuja kirjallisuuspalkintoja ja ollut muun muassa Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kirjallinen tuotanto
Grossmanin esikoisromaani The Smile of the Lamb kuvaa elämää Israelin miehittämällä Länsirannalla ja Gazan alueella. Kirjan kertojina on neljä eri henkilöä, joista jokainen kantaa harteillaan raskasta poliittisten, filosofisten ja henkilökohtaisten ongelmien taakkaa. Grossman pohtii romaanissa miehityksen turmelevaa vaikutusta sekä miehitettyihin että miehittäjiin.
Hakusana: rakkaus (ilmestynyt suomeksi 2000) on Grossmanin toinen romaani. Se kuvaa pientä poikaa nimeltä Momi Neumann, jonka vanhemmat ovat holokaustista eloon jääneitä uhreja. Momik yrittää ymmärtää ja kuvitella mielessään vanhempiensa kokemuksia. Grossman itse muistaa lapsuudestaan sukulaisia ja naapureita, jotka olivat kokeneet keskitysleirien kauhut, mutta eivät koskaan puhuneet niistä. ”Tuntui kuin he olisivat kärsineet jostakin salaperäisestä sairaudesta, jota ei saanut mainita ääneen”, Grossman kertoo, ”ja se oli meistä lapsista pelottavaa.” Nuoressa Israelin valtiossa pidettiin holokaustia tavallaan tabuna, ja eloon jääneet tunsivat syyllisyyttä siitä, että heidät oli kuljetettu keskitysleireihin ilman vastarintaa, kuin karja teuraaksi. Vasta Adolf Eichmannin oikeudenkäynnin jälkeen (1961) asenne eloon jääneitä kohtaan muuttui ymmärtävämmäksi ja avoimempi keskustelu tuli mahdolliseksi.
Grossmanin seuraava teos Sydämen kielioppi (suomennettu 1994) on tavallaan kirjailijan omakuva nuoruusvuosilta. Romaanin päähenkilö on nuori Aaron, yksinäinen, herkkä ja unelmoiva nuorukainen, joka kokee murrosikänsä myrskyt kuuden päivän sodan roihutessa taka-alalla. Aaron pelkää aikuisten maailmaa, sen karvaisia kainaloita, seksiä ja monimutkaisuutta. Grossman kuvaa Aaronin tuskaista sisäistä monologia tajunnanvirtatekniikalla. Tämä kuten edellinenkin romaani on vakuuttava ja psykologisesti realistinen kuvaus lapsen kehityksestä.
Grossmanin tuotantoon kuuluu myös viehättävä kuvakirjasarja esikouluikäisille Itamar-pojan seikkailuista sekä pari lasten ja nuorten romaania The Zigzag Kid ja Someone to run with, joita myös aikuiset lukevat ja arvostavat. Ensin mainittu on satuaiheinen seikkailuromaani ja jälkimmäinen teini-ikäisten rakkaustarina, joka sijoittuu Jerusalemin katulasten maailmaan.
Grossmanin tuotannossa poliittiset kirjat vuorottelevat puhtaasti kaunokirjallisten teosten kanssa. Romaani Be my knife vuodelta 2002 on epäpoliittinen, kirjemuotoon rakennettu rakkauskertomus. Sen päähenkilö Yair Einhorn on ujo, neuroottinen kirjakauppias, joka yksinäisyydessään lähestyy kirjeitse kaunista tuntematonta naista. Romaanin modernistinen tyyli on saanut vaikutteita Joycelta ja Becketiltä.
Death as a way of life ilmestyi 2003, ja se vuorostaan on kokoelma poliittisia artikkeleita kymmenen vuoden ajalta. Se alkaa optimistisesti Rabinin ja Arafatin Oslon rauhansopimuksen ajalta ja päättyy lähes epätoivoiseen selostukseen al-Aqsa Intifadan syistä. Poliittisesti liberaali Grossman on kirjallisen uransa alusta alkaen ollut rauhanaatteen kannattaja ja sen puolesta taistelija, kuten myös muut merkittävät israelilaiset kirjailijat, esimerkiksi Amos Oz ja A. B. Yehoshua.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- http://books.guardian.co.uk/departments/generalfiction/story/0,6000,924640,00.html
- http://www.kirjasto.sci.fi/dgross.htm
[muokkaa] Teosluettelo
[muokkaa] Suomennetut
- Hakusana: rakkaus (suom.Kristiina Lampola) 2000
- Sydämen kielioppi (suom.Kristiina Lampola) 1994
[muokkaa] Hepreankieliset, englanniksi käännetyt
- The Jogger(1983)
- The Smile of the Lamb (1983)
- See under:Love (1986)
- The Yellow Wind (1987)
- The Book of Intimate Grammar (1991)
- Sleeping on a Wire : Conversations with Palestinians in Israel (1993)
- The Zigzag Kid (1994)
- Be my knife (2002)
- Someone to Run With (2002)
- Death as a Way of Life : Israel Ten Years After Oslo (2003)
- In Another Life(2003)
