Camille Saint-Saëns
Wikipedia
Charles-Camille Saint-Saëns (9. lokakuuta 1835 – 16. joulukuuta 1921) ranskalainen säveltäjä romantiikan ajalta.
Saint-Saëns oli Mozartiin ja Mendelssohniin verrattava aikansa lapsitähti. Hänen isotätinsä Charlotte — Camillen biologisen äidin adoptioäiti — alkoi opettaa 2,5-vuotiaalle pojalle pianonsoittoa huomattuaan tämän erityisen kiinnostuksen pianon ääntä kohtaan. Pojalla todettiin varsin pian olevan myös absoluuttinen sävelkorva. Ensimmäisen sävellyksensä hän teki jo paria vuotta myöhemmin ja esiintyi pianokonserteissa alle kouluikäisenä. Ensimmäisen sinfoniansa hän kirjoitti 16-vuotiaana. Saint-Saëns jatkoi pianovirtuoosina säveltäjänurastaan huolimatta, ja hänen suuri esikuvansa, Franz Liszt, piti Saint-Saëns'ia itsensä ohella taitavimpana pianistina.
Saint-Saëns sävelsi dramaattista musiikkia: oopperoita ja sinfonisia runoja sekä mykkäfilmien taustaksi tarkoitettua musiikkia. Kaiken kaikkiaan teoslistalla on yli kolmesataa teosta, joista tunnetuimpia ovat kolmas sinfonia, toinen pianokonsertto, ooppera Samson et Dalila, sinfoninen runo Danse Macabre sekä orkesterisarja Eläinten karnevaali (Le carnaval des animaux) . Eläinten karnevaalin esittämisen säveltäjä kielsi kantaesityksen jälkeen elinajakseen, vain osaa "Joutsen" sai soittaa. Säveltäjän kuoleman jälkeen teoksesta on tullut suosittu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kolmas sinfonia
Saint-Saënsin arvostetuin teos on ilmeisesti hänen kolmas sinfoniansa. Noin 35 minuuttia kestävä teos on kaksiosainen, mutta sen kaksi osaa jakautuvat yhä kahteen erilliseen osaan, joten se näyttäytyy lopulta varsin perinteisenä neliosaisena sinfoniana, jossa toinen osa on hitain. Teoksen soittimiin kuuluu normaalin sinfoniaorkesterin lisäksi tavanomaista selvästi raskaampi puhallinsektio, urut, sekä piano, jota soittaa kaksi pianistia. Teosta kutsutaan usein Urku-sinfoniaksi.
Jos teos jaetaan neljään osaan, urut ovat mukana toisessa sekä neljännessä osassa. Hitaassa osassa urut antavat vain pitkiä taustaääniä. Finaalissa urut antavat voimakkaita sointuja ja jonkin verran muita ääniä. Mitään juoksutuksia tai teemaa urut eivät koko teoksessa soita. Pianoa kuullaan lähinnä kolmannessa osassa, myös jonkin verran neljännessä. Pianon rooli teoksessa on varsin pieni. Teoksen kaksi ensimmäistä osaa ovat tyyliltään varsin tavanomaista romanttista sinfoniaa. Kaksi viimeistä osaa ovat rakenteeltaan hieman tavanomaista monimutkaisempia. Lukuun ottamatta kauniin jousimelodian leimaamaa hidasta osaa, teos on sävyltään erittäin mahtipontinen. Sinfonia jäi Saint-Saënsin viimeiseksi, koska hän sanoi, ettei voinut enää sen jälkeen ylittää itseään.
[muokkaa] Sävellyksiä
[muokkaa] Oopperat
- Samson et Dalila
- La Princesse jaune
- Le Timbre d'argent
- Henry VIII
- Proserpine
- Ascanio
- Les Barbares
- Hélène
- L'Ancêtre
[muokkaa] Baletit
- Javotte
[muokkaa] Näytelmämusiikki
- Antigone
[muokkaa] Sinfoniat
- Nro 1, Es, op. 2
- Nro 2, a-molli, op. 55
- Nro 3, c-molli, op. 78
[muokkaa] Sinfoniset runoelmat
- Omphalen rukki, op. 31
- Phaëton, op. 39
- Danse Macabre, op. 40
- Nuori Hercules, op. 50
- Suite algérienne, op. 60
- Yö Lissabonissa, op. 63
[muokkaa] Pianokonsertot
- Allegro Appassionato, b-molli, op. 70
- Africa-fantasia, g-molli, op. 89
- Nro 5, F, "Egyptiläinen", op. 103
[muokkaa] Viulukonsertot
- Nro 3, h-molli
[muokkaa] Sellokonsertot
- Nro 1, a-molli
- Nro 2, g-molli
[muokkaa] Muut orkesteriteokset
- Sankarimarssi
- Eläinten karnevaali
[muokkaa] Kamarimusiikki
- Oboesonaatti, F, op. 166
- Klarinettisonaatti, Es, op. 167
- Fagottisonaatti, G, op. 168
[muokkaa] Urkuteokset
- Fantasia, Es
- Kolme preludia ja fuugaa
[muokkaa] Pianoteokset
- Muunnelmia eräästä Beethovenin teemasta, op. 31 (kahdelle pianolle)
- Sarja, op. 90
- Kuusi etydiä, op. 111
[muokkaa] Kuoroteokset
- Messu, op. 4
- Tulva, op. 45
- Requiem, op. 54
- Psalmi XVIII
- Psalmi CL
- Luvattu maa
