Bel canto
Wikipedia
Bel canto on italiaa ja suomeksi se tarkoittaa kaunolaulua, kyseessä on siis musiikkitermi, joka kuvaille erästä laulutyyliä, joka perustuu äänen savun ja eräänlaisen vokaalisen virtuositeetin etsimiseen. Siihen kuuluvat vokaliisit, koristeet ornamentit sekä sävelalueen laajennuksen jne.
Tämän termin italiankielinen alkuperä kertoo sitä kestävästä vaikutuksesta, joka tyylillä on ollut italialaisiin muusikoihin, laulajiin sekä säveltäjiin aina 1600-luvulta lähtien.
- Ahtaimmassa merkityksessään bel canto on ainoastaan lyyrisen laulun taidetta, siis laulua, jota laulusolistit ovat harjoittaneet oopperassa aina 1600-luvulta 1900-luvulla sakka. Bel canto antoi arvon tulkitsijoiden vokaalisille kyvyille, useinkin näyttämöllisen tekniikan kustannuksella, hämmästyttävää teknistä valmiutta sekä erilaisia hippusuorituksia, korkeita ääniä, trillejä, pitkiä kadensseja, improvisaatioita jne. Nämä olivat bel canton tyylipiirteitä vähintäänkin 1600-luvulta aina 1700-luvulle asti.
- Tyypillisin bel canto oopperoiden aika lienee 1800-luvun alkupuoli, vaikka termi itsessään ei tullut yleiseen käyttöön kuin vasta 1800-luvun puolivälissä. Tämän bel canton huippukauden säveltäjänimet ovat Richard Wagner, Hector Berlioz ja hieman myöhemmin Giacomo Puccini, Ruggero Leoncavallo ja Pietro Mascagni
- Sopraanot Maria Callas ja Joan Sutherland ovat ehkä kaikkein tunnetuimman bel canto laulajat sodanjälkeisenä aikana. Pitkiä ajanjaksojen laulutaiteen historiassa on ollut puutetta bel canto tenoreista, kuitenkin heitä on viime vuosina ilmestynyt muutamia kuten Chris Merritt ja Rockwell Blake, jotka molemmat ovat tehneet comebackin. Tunnetuimmat nykyiset bel canto tenorit lienevät Raul Gimenez, Juan Diego Flórez ja William Matteuzzi.
