Aurelianus
Wikipedia
Lucius Domitius Aurelianus (9. syyskuuta 214–275) oli Rooman keisari vuosina 270–275. Aurelianuksen hallitsijanimi oli kokonaisuudessaan Imperator Caesar Lucius Domitius Aurelianus Pius Felix Invictus Augustus. Aurelianus taisteli germaaniheimoja ja kuningatar Zenobiaa vastaan sekä linnoitti kaupunkeja. Hän valtasi takaisin Roomasta irtautuneet Gallian keisarikunnan ja Palmyran.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aurelianuksesta tulee keisari
Aurelianus oli kotoisin Illyriasta ja lähtöisin vaatimattomista oloista. Hän astui armeijan palvelukseen ja eteni aina ratsuväen komentajaksi, dux equitum. Vuonna 268 hän osallistui salaliittoon joka salamurhasi keisari Gallienuksen. Keisari Claudius II Gothicuksen aikana Aurelianus eteni urallaan aina koko Rooman ratsuväen komentajaksi. Kun Claudius kuoli vuonna 270, julistautui hänen veljensä Quintillus itsensä keisariksi. Mutta samaan aikaan Illyrian joukot julistivat Aurelianuksen keisariksi. Sen jälkeen kun Aurelianus kukisti Quintilluksen ja tämä kuoli epäselvissä olosuhteissa, senaatti vahvisti Aurelianuksen nimityksen keisariksi. Myöhemmin Aurelianus väitti että Claudius oli kuolinvuoteellaan nimittänyt hänet seuraajakseen. Aurelianus vietti seuraavan talven Roomassa. Vuonna 271 hänet nimitettiin ensimmäisen kerran konsuliksi ja hän lähti kukistamaan barbaariheimoja Pohjois-Italiassa ja Tonavalla. Tästä hyvästä hän sai lisänimen Germanicus maximus. Vuonna 272 hän taisteli gootteja vastaan, mutta joutui jättämään Tonavan pohjoispuolella olevan Dacian provinssin.
[muokkaa] Kapinoita
Barbaarien hyökkäyksien aiheuttama sekasorto sai aikaan useita kapinoita. Vuonna 271 tai 272 eräs Septimius julistautui keisariksi Dalmatiassa, mutta hänen omat joukkonsa surmasivat hänet pian. Samoihin aikoihin eräs Urbanus julistautui myös keisariksi, mutta hänetkin tapettiin pian. Myös eräs Domitianus julisti itsensä keisariksi Gallian keisarikunnan alueella. Hänkin kerkesi hallita vain muutaman päivän ajan. Ehkä vakavinta kapinaa johti eräs Felicissimus, joka toimi rahapajan päällikkönä. Felicissimusta kannattivat myös eräät senaattorit ja ritarisäädyn edustajat ja Aurelianuksen joukot saivat vain vaivoin kapinan kukistettua. Kapinan jälkeen Aurelianus teloitutti useita mukana olleita senaattoreja. Lähteiden mukaan Felicissimus ei kuitenkaan julistautunut keisariksi. Felicissimuksen kapina taphtui ehkä vuonna 271, mutta se on myös ajoittettu vuoteen 274.
[muokkaa] Palmyra kukistuu
Vuoden 272 kesällä Aurelianus lähti kukistamaan myös Rooman valtakunnasta irtautuneen Palmyran, joka hallitsi alueita lähi-idässä aina Vähästä-Aasiasta Egyptiin. Aluksi Aurelianus löi palmyralaiset Antiokian lähistöllä ja myöhemmin hän valtasi itse Palmyran. Kuningatar Zenobian oli paettava persialaisten luokse, mutta hänet saatiin kiinni. Keisari armahti Zenobian, mutta teloitutti Zenobian kannattajia.
Vuonna 273 Aurelianus soti taas Tonavalla, mutta joutui palaamaan koska Palmyralaiset olivat kapinoineet ja julistaneet erään Antiochuksen keisariksi. Tällä kertaa Aurelianus valtasi ja tuhosi koko kaupungin. Palmyran tuhon jälkeen eräs Firmus aloitti kapinan Aleksandriassa, mutta tämä kukistettiin myös pian. Tämän jälkeen valtakunnan itäosta olivat taas Rooman vallassa.
[muokkaa] Gallian keisarikunta kukistuu
Vuonna 274 Aurelianus oli konsuli toisen kerran. Hän suuntasi katseensa Galliaan joka oli riistäytynyt Rooman vallasta vuoden 260 tienoilla. Aurelianus kukisti keisari Tetricuksen Chalonsin lähellä käydyssä taistelussa. Eräiden lähteiden mukaan Tetricus olisi jättänyt omat joukkonsa ja loikannut Aurelianuksen puolelle.
[muokkaa] Uudistuksia
Aurelianus yritti yhdistää hajanaista valtakuntaa määräämällä erinlaisia uudistuksia. Hän korotti inflaatioista kärsineiden rahojen metallipitoisuutta. Hän rakennutti Roomaan temppelin Voittamattomalle Auringolle (Sol Invictus), josta oli määrä tulla keskeinen jumala ja valtakunnan ylin suojelija. Temppeli valmistui vuonna 274, ja se vihittiin käyttöön 25. joulukuuta. Aurelianus rakennutti myös vuonna 272 Roomaa ympäröivän Aurelianuksen muurin, josta on vieläkin osia jäljellä.
Aurelianus oli suosittu armeijan keskuudessa. Mutta hän oli epäsuosittu senaatin keskuudessa koska hän oli yrittänyt kitkeä korruptiota.
Vuonna 275 Aurelianus oli konsuli kolmannen kerran. Hän taisteli barbaareja vastaan Germaniassa ja kukisti kapinoita Galliassa. Tämän jälkeen hän aikoi hyökätä Persiaa vastaan.
[muokkaa] Kuolema
Vuonna 275 Aurelianus oli matkalla Bysanttiin. Sotamatkalla Mesopotamiaan virallisten tiedonantojen julkistamisesta huolehtiva virkamies nimeltään Eros jäi kiinni jostakin pikkurikoksesta. Kohtalostaan huolestuneena hän väärensi keisarin allekirjoittaman kirjeen, jossa määrättiin muutama keisarillinen henkivartija surmattavaksi. Kun Eros näytti kirjettä henkivartijoille, nämä surmasivat Aurelianuksen. Ilmeisesti damnatio memoriae julistettiin Aurelianuksen kuoleman jälkeen, mutta hänet julistettin kuitenkin pian jumalaksi, Divus Aurelianukseksi.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Alf Henrikson (1993): Antiikin tarinoita 1-2. WSOY. ISBN 951-0-18515-9.
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto (2000): Rooman keisarit. Karisto. ISBN 951-23-4094-1.
| Edeltäjä Quintillus |
Rooman keisari |
Seuraaja Tacitus |
