August Ahlqvist

Wikipedia

Runoilija ja professori August Ahlqvist.

Karl August Engelbrekt Ahlqvist, kirjailijana A. Oksanen (7. elokuuta 1826, Kuopio – 20. marraskuuta 1889, Helsinki), oli suomalainen runoilija, suomalais-ugrilaisten kielten tutkija ja vuodesta 1863 ystäväänsä Elias Lönnrotia seurannut Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen professori (myöhemmin myös kansleri). Ahlqvistia pidetään fennougristiikan perustajana. Ahlqvistin suuri innoittaja oli J. L. Runeberg, jolta hän peri kansallisromanttisen näkökulman. Hänen kirjailijanimensä oli A. Oksanen, jota hän alkoi käyttää Kuopiossa kirjoittaessaan Saima -lehteen, jota toimitti tuolloin J. V. Snellman.

Ahlqvist oli kotoisin Kuopiosta. Hän perusti vuonna 1847 D. E. D. Europaeuksen ja Paavo Tikkasen kanssa Suomettaren. Hän teki vuosina 1854–59 useita tutkimusmatkoja Suomen sukulaiskansojen pariin sekä vuosina 1877 ja 1880 hantien ja mansien asuma-alueille. Hän julkaisi useita tutkimuksia vatjan, vepsän, mordvan, hantin ja mansin kielistä, Viron kirjallisuudesta sekä suomen ja unkarin kielten sukulaisuudesta. Hän kirjoitti myös teoksen Muistelmia matkoilta Venäjällä sekä Savolaisen laulun sanat. Ahlqvist valmistui vuonna 1847 filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja vuonna 1860 filosofian tohtoriksi.

[muokkaa] Kriitikko ja Aleksis Kiven vaino

Ahlqvist toimi myös kirjallisuuskriitikkona. Hänellä oli suomen kielen uudistajana paljon merkitystä kirjallisuuspiireissä, mikä käy ilmi Aleksis Kiven tapauksesta. Ensimmäisestä Aleksis Kiven merkittävästä julkaisusta, Seitsemästä veljeksestä lähtien Kivi oli Ahlqvistin ankaran kritiikin kohteena. Seitsemän veljeksen arvostelussaan Finlands Allmänna Tidningenissä hän teilasi kirjan täysin, pitäen sitä myöhemmin jopa häpeäpilkkuna suomalaisessa kirjallisuudessa.^[1] Tämä pelästytti Suomalaisen kirjallisuuden seuran, mikä johti Seitsemän veljeksen painatussuunnitelman jäädyttämiseen kolmeksi vuodeksi.^[2]

Ahlqvist suhtautui kriittisesti Kiven kansankuvaustapaan, joka esitti kansan paljon raadollisemmassa valossa kuin kansan nöyryyttä ja sävyisyyttä korostava runebergiläinen idealistinen kansankuvaus. Veijo Meri kuvaa Ahlqvistin suhdetta Kiveen "sairaaksi", sillä hän kirjoitti Kivestä tämän jo kuoltua vielä muun muassa pilkkarunon.^[3] Ankaran kritiikin on myöhemmin arveltu jopa vaikuttaneen Kiven mielenterveyden romahtamiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan.^[4]^[5]

[muokkaa] Tuotanto

Satu, 1847
Finland och finnarne före landets underkufvande af svenskarne, 1849
Bidrag till finska. Finska språkforskningens historia, 1854
Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta, 1855
Votisk grammatik jemte språkprof och ordförteckning, 1855
Anteckningar i Nordtschudiskan, 1859
Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1845-58, 1859
Läran on verben i mordwinska, 1859
Laulu kellosta (Friedrich Schiller), 1859 (kääntäjä)
Väkinäinen naiminen (Moliere) (kääntäjä)
Kavaluus ja rakkaus (Schiller), 1863 (kääntäjä)
Säkeniä I-II, 1860, 1868
Versuch einer mokscha-mordwinischen gramatik nebst texten und wörterverzeichniss, 1861
Suomalainen runousoppi kielelliseltä kannalta, 1863
Auszüge aus einer neuen grammatik der finnischen sprache, 1868
Suomalainen murteiskirja, 1869
Det vestfinska språkets kulturord, 1871
Uusi suomalainen lukemisto suomalais-ruotsalaisen sanakirjan kanssa, 1873
Suomen kielen rakennus, 1877
Täydellinen Kalevalan sanasto, 1878
Unter wogulen und ostjaken, 1883
Elias Lönnrot, 1884
Tutkimuksia Kalevalan tekstissä ja tämän tarkastusta, 1886
Kalevalan karjalaisuus, 1887
Suomalaisia puhekokeita, 1889
Wogulischer Wörterverzeichniss, 1891
Wogulische sprachtexte nebst entwurf einer wogulischen grammatik aus dem nacthklasse des verfassers. Hrsg. Von Yrjö Wichman, 1894
Oksasen runoja, 1898
Kirjeet, 1982