Arabialaiset numerot

Wikipedia

Arabialaiset numerot (myös intialaiset numerot tai intialaisarabialaiset numerot) ovat nykyään yleisin tapa esittää numeroita kirjallisesti. Tässä järjestelmässä luvut muodostetaan numeroista 0-9 sekä desimaalierottimesta, joka on maasta riippuen yleensä pilkku tai piste. Lukuun peräkkäin kirjoitetuista numeroista oikeanpuoleisin on vähiten merkitsevä ja merkitys kasvaa vasemmalle mennessä kantaluvun verran. Eli esim. 123 tarkoittaa samaa kuin 3 + 2*10 + 1* 100. Vastaavasti desimaalierottimen oikealla puolella olevat numerot ilmaisevat luvun osia. Desimaalierotinta ei aina merkitä näkyviin.

Numerosymbolit 1-9 kehitettiin Intiassa 400-luvulla eaa., ja nollaa vastaavan symbolin otti ensimmäisenä käyttöön 400-luvulla elänyt intialainen matemaatikko Aryabhata. Euroopassa lukujärjestelmää kutsutaan yleensä arabialaisiksi numeroiksi, koska se välittyi eurooppalaisille arabiaksi kirjoittaneiden matemaatikkojen kuten persialaisen Al-Khwarizmin kautta. Arabian kielessä numeroita kutsutaan nimellä arqam hindiyyah eli "intialaiset numerot".

Arabialaisille numeroille on olemassa useampia erilaisia sarjoja glyyfejä. Laajalle levinnein näistä on Suomessakin käytetty eurooppalainen tyyli, joka kehitettiin alun perin pohjois-Afrikan maissa ja Andalusiassa (nykyinen Espanja) ja tunnetaan siten myös länsiarabialaisina numeroina. Tästä alueesta itään, kattaen suurimman osan Arabian maista taasen suositaan ns. arabi-intialaisia numeroita, jotka tunnetaan vastavuoroisesti itäarabialaisina numeroina. Intiassa käytetään muodoltaan alkuperäisemmän kaltaisia devanagari-aakkostoon sovitettuja glyyfejä, joista omalaatuisimmiksi kehitettyjä lienevät tamilin merkit.