Apostoliset isät
Wikipedia
Apostolisiksi isiksi kutsutaan ensimmäisiä, ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla eläneitä, kirkkoisiä eli kristillisen alkukirkon opettajia. He eivät olleet koskaan tavanneet Jeesusta henkilökohtaisesti, mutta he tunsivat osan apostoleista, ja heillä oli näin ensikäden tietoa heidän kauttaan.
Apostoliset isät olivat näin apostoleiden välittömiä seuraajia ja oppilaita, tai ainakin heillä oli alkukirkossa sellainen maine. Näin he toimivat ikään kuin linkkinä Jeesuksen tunteneiden apostolien, ja myöhempien sukupolvien kristillisten kirjoittajien ja oikeaoppisuuden puolustajien eli myöhempien kirkkoisien välillä. Heidän kirjoituksiaan ei kuitenkaan enää otettu mukaan Uuden testamentin kirjojen kaanoniin, ainakaan katolisen, ortodoksisen tai protestanttisen kirkon lopulta hyväksymässä muodossa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Määritelmä
Apostoliset isät erottuvat aikakauden muista kristillisistä kirjoittajista siinä, että heidän opetuksensa ja teologiansa lukeutuvat paavalilaiseen kristillisyyteen, josta tuli sittemmin kristinuskon valtavirta. Nikaian ensimmäisen kirkolliskokouksen (vuonna 323 jälkeen nikealaisesta kristillisyydestä, jota apostoli Paavalin tulkinnat hallitsivat, tuli kristinuskon päähaaran virallinen tulkinta. Vastakkaiset tulkinnat julistettiin harhaopeiksi. Monet varhaiset tekstit jäivät näin pois kirkollisesta käytöstä ja osin niitä jopa tuhottiin.
Kaikki apostolisten isien opetukset eivät ole nykyisessä katsannossa oikeaoppisia pienimpiä yksityiskohtia myöten. Heidän kirjoituksensa toimivat kuitenkin tärkeänä todistusaineistona varhaiskristillisyydestä ja sen kristinuskon oppihistoriasta.
[muokkaa] Nimityksen alkuperä
Termi "apostolinen isä" tuli yleiseen käyttöön 1600-luvulla. Catholic Encyclopedian mukaan termi on peräisin Jean Baptiste Cotelierin vuonna 1672 julkaisemasta teoksesta SS. Patrum qui temporibus apostolicis floruerunt opera ("Apostolisena aikana vaikuttaneiden pyhien isien työt"), jonka L. J. Ittig lyhensi myöhemmin nimelle Bibliotheca Patrum Apostolicorum teosten vuoden 1699 painoksessaan. Termiä on siitä lähtien käytettyy laajalti erityisesti katolisessa kirkossa. Muut perinteet eivät tee juurikaan eroa apostolisten isien ja muiden kirkkoisien välille. Erityisesti protestanttisessa perinteessä nimitystä käytetään ja apostolisten isien kirjoituksia luetaan harvemmin.
[muokkaa] Nimityksen vastustus
Kaikki kristityt eivät kuitenkaan tunnusta näiden kirjoittajien auktoriteettia eivätkä käytä nimitystä "apostolinen isä". Erityisesti eräät protestanttiset suuntaukset ovat sitä mieltä, että lännen ja idän kirkot (katolinen ja ortodoksinen kirkko) luopuivat oikeasta opista, ja termiin "apostolinen isä" sisältyvää auktoriteettia ja oletettua oikeaoppisuutta käytetään pönkittämään oppeja, jotka ensimmäisten vuosisatojen aikana omaksuttiin osaksi kristinuskoa erityisesti hellenistisestä yleiskulttuurista.
Apostolisten isien kirjoitusten joukossa on lähinnä kirjoituksia, jotka tukevat pakanallisuudesta kääntyneiden kristittyjen näkemystä kristinuskosta. Sen sijaan Jerusalemin juutalaiskristittyjen edustamat näkemykset ovat käytännössä katsoen hävinneet ensimmäisten kahden vuosisadan aikana. Paavalilaisen näkemyksen mukaan esimerkiksi kristittyjen ei enää tarvinnut noudattaa juutalaista lakia ja esimerkiksi ympärileikkauttaa itseään, pelkkä kaste riitti. Vastaavasti alkukristillisyyden gnostilaiset (esim. markionilaiset) näkemykset tulevat apostolisten isien teksteissä ilmi vain kritiikin kohteina.
[muokkaa] Apostoliset isät
Apostolisiin isiin luettujen henkilöiden lista on vaihdellut jonkin verran. Se perustuu vahvasti kirkon perinteisiin, vaikka kirjallisuuskriittinen tutkimus onkin todistanut, etteivät kaikki heidän nimiinsä laitetut kirjoitukset ole peräisin toiselta vuosisadalta. Toisaalta uudemmista löydöistä 1880-luvulla löydetty Didakhe on ajoitettu apostolisten isien aikaan.
Merkittävimpänä apostolisiin isiin kuuluvat eräät alkukirkon ensimmäiset piispat. Heidän lisäkseen apostolisiin isiin kuuluu myös henkilöitä, joiden nimiä ei tiedetä, ainoastaan heidän kirjoituksensa ovat tunnettuja.
Alkukirkon piispat:
- Pyhä Klemens eli Klemens I, neljäs Rooman piispa eli paavi (k. 97) — hän "oli nähnyt siunatut apostolit (Pietarin ja Paavalin) ja keskustellut heidän kanssaan" (Irenaeus, Adversus Haereses, III, iii, 3)
- Pyhä Ignatios, Antiokian piispa (k. 107) — hän oli Pietarin toinen seuraaja Antiokian piispan istuimella (Eusebius, Hist. Eccl., III, 36) ja on tässä keskeisessä tehtävässä saattanut hyvin tavata myös muita apostoleja. Yleisesti hyväksytyn perinteen mukaan hän oli evankelista Johanneksen oppilas.
- Pyhä Polykarpos, Smyrnan (nyk. İzmir) piispa (69/80-155/167) — hänen henkilökohtaisista suhteistaan apostoleihin on kirkossa vahva perinne. Hän oli apostolien neuvoma (Irenaeus, op. cit., III, iii, 4), ja evankelista Johanneksen oppilas (Eusebius, op. cit., III, 36; V, 20) ja aikalainen lähes kaksikymmentä vuotta.
- Papias, Hierapoliin piispa
Muita:
- Hermas (Hermaan Paimenen kirjoittaja)
- Barnabaan kirjeen kirjoittaja
- Didakheen kirjoittaja
Joskus myös:
- Kvadratus Ateenalainen, Ateenan piispa
[muokkaa] Apostolisten isien kirjoitukset
Monet apostolisten isien kirjoitukset voidaan laskea kuuluviksi apokryfisiin kirjoihin. Suurin osa näistä kirjoituksista oli alun perin kirjoitettu kreikaksi.
- Ensimmäinen Klemensin kirje (korinttolaisille)
- Toinen Klemensin kirje (apokryfinen, ei siis Klemensin kirjoittama, mutta silti hyvin varhainen)
- Polykarpoksen kirje
- Kirje Diognetokselle (hankala ajoittaa, saattaa olla myös myöhäisempi)
- Apostolien opetus (Didakhe)
- Barnabaan kirje
- Seitsemän Ignatioksen lyhyttä kirjettä (kirjeiden pidemmät muodot ja muut kuin kyseiset seitsemän kirjettä on yleisesti tunnustettu väärennöksiksi)
- Kirje Diognetokselle
- Polykarpoksen kirje filippiläisille
- Polykarpoksen marttyyrio (Kirje Polykarpoksen marttyyrikuolemasta)
- Hermaan kirja Paimen
- Papiaan kirjoitusten katkelmia, jotka ovat säilyneet muiden tekemissä lainauksissa
- Kvadratus Ateenalaisen kirjoituksen lyhyt katkelma
Apostolisten isien kirjoituksista ainoastaan osa on säilynyt nykypäiviin. Osa on säilynyt ainoastaan viittauksina, kuten lainauksina ja katkelmina, muiden kirjoituksissa tai lyhyinä pergamentti- tai papyruskatkelmina.
Varhaiskristillisistä kirjoituksista apostolisten isien tuotoksiksi ei lueta desposynien kirjoituksia, muita apokryfisiä kirjoja (mukaan lukien apokryfiset evankeliumit), suurinta osaa pseudepigrafisista kirjoituksista, eikä harhaoppisiksi tuomittujen johtohahmojen, kuten Markionin ja Valentinoksen kirjoituksia. Desposynin, Jeesuksen perheen jäljelle jääneiden jäsenten mukaan lukien Jaakob Vanhurskas, kirjoitukset ovat lähes täydellisesti kadonneet. Apokryfiset evankeliumit ja pseudepigrafiset kirjoitukset ovat enimmäkseen myöhempiä tuotoksia, eivätkä ne ole historiallisti yhtä paikkansapitäviä kuin kanoniset kirjoitukset. Harhaoppisia kirjoittajia koskien suurin osa tiedoista tulee kirkkoisien myöhemmistä kirjoituksista heitä vastaan, ja niiden antama kuva voi olla epätäydellinen tai vääristävä.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Koskenniemi, Heikki (toim.): Apostoliset isät. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163. Helsinki 1989 (2. uudistettu painos).
- Schaff, Philip: The Apostolic Fathers with Justin Martyr and Irenaeus. Edinburgh, 1867.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Catholic Encyclopedia: Apostolic Fathers (englanniksi)
