Anton Webern
Wikipedia
Anton Webern (3. joulukuuta 1883, Wien – 15. syyskuuta 1945, Mittersill) oli itävaltalainen säveltäjä. Hän kuului Toiseen Wienin koulukuntaan. Nuorena hän opiskeli sävellystä Arnold Schönbergin johdolla.
[muokkaa] Elämä
Webern vietti lapsuutensa Wienin lisäksi Grazissa ja Klagenfurtissa. Hän opiskeli pianon- ja sellonsoittoa, ensimmäiset sävellykset hän teki ennen vuosisadan vaihdetta. Vuonna 1902 hän aloitti musiikkitieteen opinnot Wienin yliopistossa opettajanaan muun muassa musiikkitieteilijä Guido Adler. Väitöskirjan Webern kirjoitti jo vuonna 1906 alankomaalaisen renessanssisäveltäjän Heinrich Isaacin musiikista.
Schönbergiin Webern tutustui vuonna 1904, ja tästä alkoi tiivis opettaja-oppilas -suhde. Hän ystävystyi myös Schönbergin toisen oppilaan Alban Bergin kanssa. Vuonna 1908 valmistunut Passacaglia oli Webernin sävellysopintojen epävirallinen lopputyö. Hän aloitti teatterikapellimestarin työt turvatakseen toimeentulonsa ja työskenteli mm. Bad Ischlissä, Wienissä, Teplitzissä, Danzigissa, Stettinissä ja Prahassa.
Webern avioitui helmikuussa 1911 serkkunsa Wilhelmine Mörtlin kanssa. Vuodet 1915-17 hän palveli armeijassa. Webern asettui kesällä 1918 perheineen Mödlingiin Wienin eteläpuolelle, jossa myös Schönberg noihin aikoihin asui. Webern toimi Wienissä aktiivisesti uuden musiikin puolesta, auttoi Schönbergiä tämän perustamassa "Yksityisten musiikkiesitysten yhdistyksessä" (Verein für Musikalische Privataufführungen), johti useita orkestereita Wienissä 1920-luvulla ja työskenteli wieniläiselle Universal Editionille, josta tuli vuonna 1921 hänen musiikkinsa kustantaja. Weber tutustui vuonna 1926 runoilija-maalari Hildegard Joneen. Heidän ystävyytensä lujittui, ja Webern sävelsi siitä lähtien kaikki lauluteoksensa Jonen teksteihin.
Natsismin nousu vaikutti myös Webernin asemaan: hänen musiikkinsa (kuten esimerkiksi toisen Wienin koulukunnan musiikki ylipäänsä) julistettiin kulttuuribolshevismiksi ja rappiotaiteeksi vuonna 1938. Sodan loppuaikoina 1945 Webern muutti Wilhelminen kanssa tyttärensä luo Mittersilliin lähelle Salzburgia. Samana vuonna 15. syyskuuta, neljä kuukautta saksalaisten antauduttua amerikkalaissotilas ampui hänet vahingossa.
[muokkaa] Musiikki
Webernin teokset jaetaan usein kolmeen osaan. Varhaistuotanto (opukset 1-11), joista mainittakoon Passacaglia op. 1, jossa on vielä tonaalisia piirteitä ja Kuusi bagatellia jousikvartetille op. 9, vokaaliteokset (opukset 12-19), jotka olivat ratkaisu ilmaisun tiivistymiseen, sekä myöhäistuotanto (opukset 20-31), jotka noudattavat tiukkaa dodekafoniaa. Hänen teostensa kokonaiskesto vastaa yhtä Wagnerin oopperaa, mikä kertoo hänen tiiviistä ilmaisustaan.
1950-luvulla hänen musiikkinsa löydettiin uudelleen, kun hänestä tuli Darmstadtin koulukunnan esikuva.
[muokkaa] Teokset (opusnumeron mukaan)
- Passacaglia orkesterille, opus 1 (1908)
- Entflieht auf Leichten Kähnen, kuorolle a cappella Stefan Georgen tekstiin, opus 2 (1908)
- Fünf Lieder (Viisi laulua), opus 3 (1907-08)
- Fünf Lieder (Viisi laulua), opus 4 (1908-09)
- Fünf Sätze für Streichquartett (Viisi osaa jousikvartetille), opus 5 (1909)
- Sechs Stücke für grosses Orchester (Kuusi kappaletta suurelle orkesterille), opus 6 (1909-10, uusi versio 1928)
- Vier Stücke (Neljä kappaletta) viululle ja pianolle, opus 7 (1910)
- Zwei Lieder (Kaksi laulua) Rainer Maria Rilken teksteihin, opus 8 (1910)
- Sechs Bagatellen für Streichquartett (Kuusi bagatellia jousikvartetille), opus 9 (1913)
- Fünf Stücke für Orchester (Viisi kappaletta orkesterille), opus 10 (1911-13)
- Drei kleine Stücke für Violoncello und Klavier (Kolme pientä kappaletta sellolle ja pianolle), opus 11, (1914)
- Vier Lieder (Neljä laulua), opus 12 (1915-17)
- Vier Lieder (Neljä laulua), opus 13 (1914-18)
- Sechs Lieder (Kuusi laulua) lauluäänelle ja kamariyhtyeelle, opus 14 (1917-21)
- Fünf geistliche Lieder lauluäänelle ja kamariyhtyeelle, opus 15 (1917-22)
- Fünf Canons nach lateinischen Texten lauluäänelle ja kamariyhtyeelle, opus 16 (1923-24)
- Drei Volkstexte (Kolme kansanrunoa) lauluäänelle ja kamariyhtyeelle, opus 17 (1924)
- Drei Lieder (Kolme laulua) lauluäänelle ja kamariyhtyeelle, opus 18 (1925)
- Zwei Lieder (Kaksi laulua) sekakuorolle ja kamariyhtyeelle, opus 19 (1926)
- Jousitrio, opus 20 (1927)
- Sinfonia, opus 21 (1928)
- Kvartetto viululle, klarinetille, tenorisaksofonille ja pianolle, opus 22 (1930)
- Drei Lieder aus "viae inviae" lauluäänelle ja pianolle, opus 23 (1934)
- Konsertto, kamariyhtyeelle, opus 24 (1934)
- Drei Lieder (Kolme laulua) Hildegard Jonen teksteihin, lauluäänelle ja pianolle, opus 25 (1934-35)
- Das Augenlicht ("Durch unsre offnen Augen") sekakuorolle ja orkesterille Hildegard Jonen tekstiin, opus 26 (1935)
- Variationen (Muunnelmia) pianolle, opus 27 (1936)
- Jousikvartetto, opus 28 (1937-38)
- Kantaatti no. 1 sopraanolle, sekakuorolle ja orkesterille, opus 29 (1938-39)
- Variationen (Muunnelmia) orkesterille, opus 30 (1940)
- Kantaatti no. 2 sopraanolle, bassolle, sekakuorolle ja orkesterille, opus 31 (1941-43)
