Andrei Ždanov
Wikipedia
Andrei Aleksandrovitš Ždanov (Андре́й Алекса́ндрович Жда́нов, 26. helmikuuta 1896–31. elokuuta 1948) oli neuvostoliittolainen poliitikko.
Hän syntyi Mariupolissa (myöhemmin Ždanov) ja liittyi bolševikkeihin 1915 toimien puolueen propagandasiivessä vallankumoukseen saakka. Hän toimi Puna-armeijan poliittisena upseerina, vuodesta 1924 hän johti kommunistipuoluetta Tverissä ja Nižni Novgorodissa. Vuonna 1934 hän seurasi Kirovia Leningradin kommunistisen puolueen johtajana, jolloin häntä pidettiin todennäköisenä Stalinin seuraajana. Samana vuonna hänestä tuli keskuskomitean sihteeri ja vuonna 1939 Politbyroon jäsen.
Hän otti osaa Stalinin puhdistuksiin ja neuvostovallan asettamisessa Baltian maihin 1940–1941. Hän toimi myös Leningradin puolustuksen johdossa 1941–1944. Kenraalieversti Ždanov allekirjoitti välirauhansopimuksen Suomen kanssa 19. syyskuuta 1944 ja toimi myöhemmin liittoutuneiden valvontakomission johdossa Helsingissä.
Ždanov muistetaan myös uudistystyöstään, hän aloitti koulutusuudistuksen Neuvostoliitossa 1934–1938 ja toimi 1944– puolueen pääideologina. Hänen vastusti ankarasti lännen rappioittavaa vaikusta ja johti maan taiteelliseen eristykseen. Päätaidesuuntaukseksi tuli sosialistinen realismi ja historia kirjoitettiin bolševikkien kannalta. Vuonna 1947 hän oli perustamassa Kominformia kommunistisen puolueiden koordinoitiin Itä-Euroopassa ja toimi sen johtajana.
Ždanov kuoli 1948, ilmeisesti luonnollisista syistä, pahan alkoholiongelmansa vuoksi. Hänen poikansa Juri Ždanov oli naimisissa Stalinin tyttären Svetlana Allilujevan kanssa. Juri Ždanov ei hyväksynyt Trofim Lysenkon pseudotieteellisiä teorioita, mikä saattoi suututtaa Stalinin.
[muokkaa] Ždanovismi
Andrei Ždanovin vaikutus Neuvostoliiton kulttuurielämään oli suuri. Hänen nimensä mukaan tunnettu suuntaus, ždanovismi vaati taiteilijoilta kapea-alaisen puolueuskollisuuden noudattamista. Se määritteli vielä 1950-luvun lopulle asti hyväksyttävän kulttuurituotannon rajat Neuvostoliitossa.
On huomionarvoista, että Ždanov itse ylitti totalitaarisen sensuurin itseään palvelevat pyrkimykset – hän aikoi ilmeisesti takoa uuden taiteen tekemisen filosofian koko maailmaa varten. Hänen metodinsa pelkisti koko kulttuurin piirin yksinkertaiseen tieteelliseen kaavaan, jossa tietty symboli vastasi yksinkertaista moraalista arvoa. Roland Barthes veti yhteen ždanovismin doktriinin tällä tavalla:
- Viini on objektiivisesti ottaen hyvää…(taiteilija) on tekemisissä viinin hyvyyden, ei itse viinin kanssa.
Tänään Andrei Ždanov on tunnettu siksi, että hän nöyryytti Dmitri Šostakovitšia, Sergei Eisensteinia ja heidän kaltaisiaan, mutta vähemmän tunnetuilla taiteilijoilla, joilla ei ollut julkista tukea, oli paljon enemmän pelättävää hänen agenteiltaan.
