Alfred de Musset
Wikipedia
Alfred Louis Charles de Musset (11. joulukuuta 1810 – 2. toukokuuta 1857) oli ranskalainen kirjailija ja runoilija.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Alfred de Musset syntyi ja kuoli Pariisissa. Musset pääsi 9-vuotiaana collège Henri-IV -kouluun, missä hän voitti vuonna 1827 palkinnon latinan esseestään. Paul Foucherin, Victor Hugon langon, avustuksella hän aloitti 17-vuotiaana opiskelun Cénaclessa, Charles Nodierin kirjallisuussalongissa Bibliothèque de l'Arsenalilla. Kokeiltuaan siipiään lääketieteessä (hän ei pitänyt ihmisten leikkelemisestä), lakitieteessä, piirtämisessä, englannissa ja pianonsoitossa, hänestä tuli yksi ensimmäisistä romantiikan ajan kirjailijoista. 20-vuotiaana Musset'n kirjailijan maine veti jo vertoja hänen keikarin maineelleen.
Musset työskenteli Ranskan sisäministeriön kirjastonhoitajana vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksesta vuoden 1848 helmikuun vallankumoukseen asti, jolloin hänet erotettiin. Tämän jälkeen, toisen keisarikunnan aikana, Musset'stä tuli Ranskan opetusministeriön kirjastonhoitaja. Hän sai kutsun Ranskan kunnialegioonan (Légion d'honneur) 24. huhtikuuta 1845, samaan aikaan Balzacin kanssa. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen (1848 ja 1850) hänet valittiin Ranskan Akatemian (Académie française) jäseneksi vuonna 1852.
Alfred de Musset'n ja George Sandin rakkaustarina, joka kesti vuodesta 1833 vuoteen 1835, on kerrottu Musset'n näkökulmasta hänen omaelämäkerrallisessa romaanissaan, La Confession d'un Enfant du Siècle, (suom. Vuosisadan lapsen tunnustus), Sand puolestaan kertoi oman versionsa kirjassaan Elle et lui. Musset'n kirja julkaistiin vuonna 1836, Sandin vuonna 1859, kaksi vuotta Musset'n kuoleman jälkeen. Elokuva Musset'n ja Sandin myrskyisestä suhteesta, Les enfants du siècle (suom. Vuosisadan rakkaustarina), valmistui vuonna 1999.
Alfred de Musset on haudattu Père-Lachaise -hautausmaalle Pariisiin.
[muokkaa] Kritiikki
Ranskalainen runoilija Arthur Rimbaud oli erittäin kriittinen Alfred de Musset'n töitä kohtaan. Rimbaud kirjoitti teoksessaan Lettres du Voyant ettei Musset saavuttanut mitään, koska tämä "sulki silmänsä" näkemyksiltään. Toisaalta Musset'n näytelmä Les Caprices de Marianne oli innoituksena ohjaaja Jean Renoirin La règle du jeu -elokuvalle (suom. Pelin säännöt).
[muokkaa] Teokset
[muokkaa] Runoteoksia
- Comtes d'Espagne et d'Italie (1830)
- Premières poésies (1829-1835)
- Poésies nouvelles (mukaan lukien Les Nuits) (1835-1852)
[muokkaa] Näytelmäkirjallisuutta
- Les Caprices de Marianne (1833)
- On ne badine pas avec l'amour (1834)
- Lorenzaccio (1834)
- Barberine (1835)
- Un Caprice (1837)
- Il faut qu'une porte soit ouverte ou fermée (1845)
| Edeltäjä: Emmanuel Mercier Dupaty |
Ranskan akatemian jäsenet Istuin 10, 1852-1857 |
Seuraaja: Victor de Laprade |
