Albert Järvinen
Wikipedia
{{{toive}}}
Pekka "Albert" Johannes Järvinen (s. 25. lokakuuta 1950, k. 24. maaliskuuta 1991) oli suomalainen kitaristi. Hänet muistetaan parhaiten Hurriganesin kitaristina. Järvinen sävelsi myös salanimellä Viola Ahti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Uran alkuaikaa
Albert Järvinen sai ensimmäisen akustisen kitaransa kahdeksanvuotiaana. Hän opiskeli klassista kitaransoittoa Ivan Putilinin opastuksella, mutta lopetti saatuaan kaveriltaan lainaksi itse tehdyn sähkökitaran. Vuonna 1965 hän osti ensimmäisen oman Gretsch-merkkisen sähkökitaran.
1960-luvun puolivälissä Järvinen liittyi ensimmäiseen yhtyeeseensä Unity. Yhtyeellä oli vain yksi vahvistin eikä se ollut Järvisen. Seuraavat yhtyeet olivat The Shepherd’s Bush ja The Look.
Vuonna 1967 Järvinen liittyi blues-yhtyeeseen The Harp, jossa hän soitti seuraavat kaksi vuotta. Hän harjoitteli kopioimalla kaikkea, mitä The Shadows, The Beatles tai Eric Clapton oli levyttänyt. Hän piti myös kovasti Albert Kingistä, mistä hän sai lempinimen Albert.
Lokakuussa 1969 Järvinen liittyi laulaja Kristianin taustayhtyeeseen Poison, joka myöhemmin säesti Eero Raittista. Raittisen tehtyä ensimmäisen soololevynsä Järvinen pääsi ensimmäistä kertaa levylle soittamaan kappaleelle "St. Louis Blues", jonka säestyksestä vastasi The DDT Jazz Band.
Helmikuussa 1970 Järvinen liittyi Kalevala-yhtyeeseen, jonka Lido Salonen ja Remu Aaltonen olivat perustaneet. 1971 Järvinen erosi Kalevalasta ja lähti mukaan Suomeen asettuneen blues-veteraani Eddie Boydin Euroopan kiertueyhtyeeseen.
[muokkaa] Ura Hurriganesissa 1972–1975
Toukokuussa 1972 Albert Järvinen liittyi Hurriganesiin Ile Kallion erottua yhtyeestä.
Vuoden 1973 aikana Järvinen soitti studiokitaristina monien Love Recordsin artistien levyillä, kuten Muskan, Maaritin ja Rauli "Badding" Somerjoen levyillä. Viimeksi mainittu osallistui Syksyn Sävel -kilpailuun Matti ja Teppo Ruohosen kappaleella "Ja Rokki Soi", jonka sovitti ja jolla soolokitaraa soitti Albert Järvinen.
Vuonna 1974 Järvinen levytti ensimmäisen soololevynsä "Ride On", jolla hän soitti rock/blues-kappaleita sekä jazz/funk-instrumentaaleja osoittaen monipuolisuuteensa. Lauluosuuksista huolehtivat Pave Maijanen, Dave Lindholm ja Janne Ödner.
[muokkaa] The Royals
Kesäkuuhun 1975 mennessä Järvinen oli saanut tarpeekseen suoraviivaisesta rockista vaikkakin soitti sitä vielä samana vuonna Rock-Jerryn levyllä Eezie Now. Kesän aikana syntyi The Royals, jossa soittivat Järvisen lisäksi Pave Maijanen (basso) ja Ippe Kätkä (rummut). Nuorten lehdissä bändistä tehtiin Hurriganesin haastajaa, vaikka yhtyeen tyylisuuntana oli Cream-vaikutteinen funkahtava bluesrock. Järvistä oli pyydetty myös Dr. Feelgoodiin Wilko Johnsonin tilalle, mutta Järvinen päätti keskittyä vasta perustettuun Royalsiin. Yhtye levytti kolme albumia: Spring 76, Out ja Royals Live.
Helmikuussa Nick Lowe tuli Helsinkiin levyttämään neljä kappaletta Järvisen kanssa. Lowe toi mukanaan rumpali Terry Williamsin (Rockpile, Dire Straits) ja kitaristi Martin Belmontin. Taisivatpa he myös tehdä yllätysesiintymisen Royalsin keikalla.
Toukokuussa 1978 Royals tuli tiensä päähän. Pave Maijanen ja Albert Järvinen harkitsivat Englantiin lähtemistä. Kesällä Suomessa keikkaillut Elvis Costellokin kosiskeli Albertia yhtyeeseensä. Nick Lowe oli tuolloin Elvis Costellon tuottaja. Syistä, joita suuri yleisö ei tiedä, Albert päätti jäädä Suomeen ja liittyi Dave Lindholmin yhtyeeseen Pen Lee. Sitä ennen kesällä 1978 Puistoblues-festivaaleilla esiintyi kokoonpano Albert Järvinen & Super Blues Band.
[muokkaa] Ura Hurriganesissa 1979–1981
Huhtikuussa 1979 Albert liittyi takaisin Hurriganesiin Ile Kallion perustettua veljensä Peran kanssa The Dogs -yhtyeen. Toinen kausi Hurriganesissa kesti kahden vuoden ja kahden levyn ajan. Jälkimmäinen levy 10/80 teki Hurriganesista jälleen suursuosikin.
Syyskuussa 1981 Järvinen joutui jättämään Hurriganesin runsaan alkoholin käytön takia, mikä kulminoitui Albertin hyvän ystävän Janne Ödnerin hautajaispäivään osuneen Hurriganes-keikan yhteydessä, jolloin Järvinen omien sanojensa mukaan matkalla Tampereelle joi tavanomaisen yhden viinapullon sijasta kaksi, eikä ollut perille päästyään varsinaisesti soittokunnossa.
[muokkaa] Ura Hurriganesin jälkeen
Järvinen liittyi seuraavaksi Sleepy Sleepers -yhtyeeseen, joka oli jo hieman aiemmin ottanut siipiensä suojaan Dave Lindholmin. Sleepy Sleepers tunnettiin reilusta alkoholikäytöstään, mutta lopulta myös Sakke Järvenpään mitta tuli täyteen.
Vuoden 1982 aikana Järvinen ja Hande Lemola (rummut) Sleepy Sleeperseistä erottuaan perustivat The Quips -yhtyeen, johon basistiksi tuli Maukka Siirala (Pera & The Dogs) ja laulajaksi Harri Marstio. Marstion tilalle tuli myöhemmin Kalle Fält, mutta yhtye lopetti 1983.
Vuonna 1984 julkaistiin Albert Järvinen Band nimellä Countdown maxisingle. Singlen tuottajana toimi Lemmy Kilmister Motörhead-yhtyeestä. Lemmy oli kiinnostunut Järvisen soittotaidoista ja harkitsi jopa miehen kiinnittämistä Motörheadiin. (Tämän Lemmy tosin on kiistänyt häneltä asiaa kysyttäessä vuonna 1997 Motörheadin virallisten kotisivujen Lemmy Speaks! osiossa.) Singlellä esiintyivät Albertin ohella Lemmy Kilmister, Hande Lemola, Maukka Siirala ja Markku Laakkonen (kitara).
1980-luvulla Järvinen piti pääasiassa matalaa profiilia toimien talonmiehenä ja tehden käsitöitä pitäen kuitenkin soittotaitoaan yllä. 1985 Albert soitti Cisse Häkkisen soololevyllä I Love You Anyway. Vuonna 1987 Albert Järvinen, Cisse Häkkinen, Mato Valtonen (Sleepy Sleepers) ja Twist-Twist Erkinharju (Peer Günt) levyttivät singlen "Ragin' On" / "Singing The Memory" nimellä Bad Boys Club. Vuosikymmenen lopussa Albert soitti myös M. A. Nummisen uudessa Underground-yhtyeessä.
Vuonna 1988 Albert Järvinen teki soololevyn Braindamage – Or Still Alive, jolla soittivat myös Albert King ja William Clarke.
Vuonna 1988 Järvinen levytti ja keikkaili Backsliders-yhtyeen kanssa nimellä Flashbacksliders. Syyskuussa 1990 julkaistu levy Let's Go Rocking Tonight sisälsi uusia versioita Hurriganes-klassikoista.
Vuonna 1988 talonmies Järvinen alkoi soitella Coupe De Villen kanssa.Singleä äänitettiin 1989. Vuonna 1990 ilmestyi single Slippin & Slidin Coupe De Ville Yhtyeen kanssa ja Järvinen teki myöskin samana vuonna kiertueen Coupe De Villen vieraana.
Vuonna 1991 ilmestyi Järvisen soololevy Mirror Tower. Maaliskuussa hän kuoli yksityisellä konserttimatkalla Lontoossa. Hänet löydettiin sydänkohtaukseen kuolleena hotellihuoneestaan (Park Lane Hotel), samasta korttelista, jossa Jimi Hendrix aikoinaan kuoli. Albert Järvinen on haudattu Honkanummen hautausmaalle Vantaalle (kortteli 38, rivi 8, hauta 173).
[muokkaa] Albert Järvisen käyttämiä kitaroita ja vahvistimia
Kitarat
- Fender Telecaster (esim. Hurriganes - Rock And Roll All Night Long)
- Fender Stratocaster (esim. Hurriganes - Roadrunner)
- Fender Stratocaster Plus
- Gibson Les Paul 55 (esim. Hurriganes - Roadrunner)
- Gibson Melody Maker
- Gibson Firebird
- Gibson 335
- Gibson 355 Stereo (esim. Hurriganes - Roadunner)
- Gibson L5S (esim. The Royals)
- Gibson Les Paul Heritage Elite (esim. Braindamage or still alive)
Vahvistimet
- Mesa/Boogie (esim. Hurriganes - 10/80)
- Fender Twin (esim. Braindamage or still alive)
- Peavey Vintage (esim. The Royals)
- Fender VibroChamp (backstage Hurriganes -70 luvulla)
[muokkaa] Sooloalbumit
- Ride On (1974)
- Braindamage – Or Still Alive (1988)
- Guitar (1990) (kokoelma)
- Mirror Tower (1991)
- Aspects of Albert Järvinen (1995) (kokoelma)
- Patchy Moss, 30 Big Ones (2000) (kokoelma)
- Let It Roll: Rocks & Rarities (2004) (kokoelma)
[muokkaa] Hurriganesin kanssa
- Rock And Roll All Night Long (1973)
- Roadrunner (1974)
- Sixteen Golden Greats (1977) (kokoelma)
- Hurrigane By The Hurriganes (1977) (kokoelma)
- Jailbird (1979)
- 10/80 (1980)
[muokkaa] Albert Järvisen omia sävellyksiä
Patchy Moss, Ride on, (LRCD106), 1974 (Albert Järvinen)
Hot Matter, Ride on, (LRCD106), 1974 (Albert Järvinen)
Let's Have A Ball (In The Fat Man's Valley), Ride on, (LRCD106), 1974 (Albert Järvinen)
Whorehouse Queen, Ride on, (LRCD106), 1974 (Albert Järvinen)
Women At The Back Door, Love Studio Sessions, 1978 (Albert Järvinen)
Braindamage - Or Still Alive, Braindamage – Or Still Alive, 1988 (Albert Järvinen)
Milkshake, Braindamage – Or Still Alive, 1988 (Albert Järvinen)
My Joy, Braindamage – Or Still Alive, 1988 (Albert Järvinen)
L.A. Shuffle, Braindamage – Or Still Alive, 1988 (Albert Järvinen)
Tribute To Pidgeon, Braindamage – Or Still Alive, 1988 (Albert Järvinen)
Albert's Boogie, 1989 (Albert Järvinen)
The Tribe, 1991 (Albert Järvinen)
Mirror Tower, 1991 (Albert Järvinen)
I'd Rather Go Blind, 1991 (Albert Järvinen)
Peace And Harmony, 1991 (Albert Järvinen)
I Love You Anyway, Mirror Tower (WISHCD 42), 1991 (Viola Ahti)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/kuki.htm (Tutkielma Albert Järvisen kitaransoitosta vuosina 1973–1974)
