Wei-kuningaskunta
Wikipedia
Wei-kuningaskunta (魏 [wèi], 220-265) oli yksi Kiinassa Kolmen kuningaskunnan kaudella vallasta kilpailleista valtioista. Sen pääkaupunkina toimi Luoyang.
Han-dynastian rappeutuessa Kiinan pohjoisosat olivat viimeisen Han-keisarin konsulin Cao Caon komennossa. Vuonna 213 hän sai tittelin Wei Gong (Wein herttua) ja kymmenen kaupunkia alueekseen. Alue sai nimekseen "Wein valtio". Jo tuohon aikaan Kiinan eteläosat olivat jaettuna kahden sotalordin hallintaan (myöhemmin Shu Han -kuningaskunta ja Wu-kuningaskunta). Vuonna 216 Cao Cao sai nimikkeen Wei Wang (Wein kuningas).
Cao Cao kuoli 220 ja hänen poikansa Cao Pi peri Wein kuninkaan arvonimen ja viran keisarillisena konsulina. Samana vuonna Cao Pi kaappasi keisarillisen valtaistuimen itselleen ja julisti perustaneensa Wei-dynastian, mutta Shu (Han)-valtion Liu Bei kiisti heti tämän oikeuden valtaistuimeen ja Wu-valtion Sun Quan teki samoin vuonna 222.
Wei valloitti Shu Han-kuningaskunnan 263. Jo vuonna 265 Sima Yan, Wein keisarillinen konsuli ja Jin dynastian perustaja Sima Yan kukisti Wei-dynastian.
[muokkaa] Katso myös
- Kiinan dynastiat
- edellinen kausi: Han-dynastia
- vallitseva suurempi jakso: Kolme kuningaskuntaa
- muut kuningaskunnat: Shu Han -kuningaskunta ja Wu-kuningaskunta
- seuraava kausi: Läntinen Jin-dynastia
- 200-luku
