Venäjäntoyterrieri
Wikipedia
Venäjäntoyterrieri | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Venäjä |
Määrä | |
Rodun syntyaika | |
Alkuperäinen käyttö | seurakoira, vahtikoira, rottakoira |
Nykyinen käyttö | seurakoira |
Elinikä | |
Muita nimityksiä | toitsu |
FCI-luokitus | |
Ulkonäkö | |
Paino | 2–3 kg |
Korkeus | 18–28 cm |
Väritys |
Venäjäntoyterrieri on pienikokoinen ja kevytrakenteinen koirarotu, joita on sekä lyhyt- että pitkäkarvaisia. Rotu on tuotu Venäjältä Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Suomessa on enemmän pitkäkarvaisia yksilöitä (vuonna 2003).
Nämä pienet koirat ovat seurallisia, mutta jokseenkin itsepäisiä. Ne ovat eloisia ja tasapainoisia koiria. Pienestä koostaan huolimatta ne ovat vahvaluontoisia ja vilkkaita terriereitä, jotka tarvitsevat riittävästi liikuntaa ja aktivointia sekä hyvän peruskoulutuksen. Ne ovat kuitenkin helppoja ja suhteellisen nopeita koulutettavia. Venäjäntoyterrieristä lähtee myös aina ääntä. Rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan (lyhytkarvainen) venäjäntoyterrieri oli omistajalleen uskollinen, kestävä, pieniruokainen ja vähän tilaa vaativa "varashälytin" ja "rotanloukku". Jalostustyö sai aikaan sen, että nykyään rotu on enemmän seurakoiramainen, mutta silti herkkähaukkuinen.
On silti muistettava, että jokainen koira on oma persoonansa. Venäjäntoyterrieri on rohkea ja isäntäperheelleen uskollinen koira. Se saattaa valita perheestä itselleen yhden ihmisen, johon se luottaa koko elämänsä. Venäjäntoyterrieri vaatii liikuntaa siinä missä muutkin koirat. Ne tykkäävät monesti tarkastella ympäristöään korkeilta paikoilta.
Venäjäntoyterrierillä on suuret korvat. Pitkäkarvaisilla muunnoksilla korvan takaa roikkuvat kauniit, laineikkaat ja pitkät karvahapsut. Koiran kuono on 1/3 päästä.