Värilämpötila
Wikipedia
Värilämpötila (engl. color temperature) on valkoiseksi käsitetyn valon, kuten auringonvalon ja lamppujen valojen mitattava ominaisuus. Värilämpötilan yksikkö on kelvin. Värilämpötila on sellaisen mustan kappaleen lämpötila, jonka säteilemä valo vastaa tarkasteltavaa valoa. Mikäli tarkasteltavana on spektriltään jatkuvaa valoa lähettävä säteilijä kuten tähti tai hehkulamppu, vastaavuus on yksiselitteinen, mutta muunlaisen valonlähteen, esimerkiksi loisteputken, värilämpötila määritetään vertaillen etsimällä sitä lähimmin vastaava lämpötila. Voimakkaasti värillisellä valolla ei ole värilämpötilaa.
Auringonvalon värilämpötila muuttuu jatkuvasti päivän aikana. Värilämpötilan noustessa valon väri muuttuu punaisesta (2000 K) siniseksi (12 000–18 000 K). Ihminen näkee värilämpötiloja n. 2790–11 000 kelvinin välillä.
Lamppujen ja loisteputkien värilämpötila otetaan huomioon, kun tila valaistaan sisustukseen ja tavoiteltuun tunnelmaan sopivalla tavalla. Tavallisen hehkulampun värilämpötila on 2700 K ja halogeenilampun noin 3000 K. Koti- ja toimistokäytössä suositaan näitä jäljitteleviä loisteputkia, koska niiden valoa pidetään lämpimänä ja miellyttävänä. Julkisissa tiloissa ovat yleisiä 4000 K loisteputket.
Värilämpötila on erityisen relevantti ilmiö valokuvauksessa, koska jos valokuvan värit halutaan tallentaa halutulla tavalla, on ympäristön valojen värilämpötila otettava huomioon ja valokuvauslaitteistoa säädettävä sen mukaan. Digitaalikameroissa tämä tapahtuu yleensä toiminnolla valkotasapaino (engl. white balance), joka voidaan määrittää valitsemalla yksi esiasetuksista (esimerkiksi suora auringonvalo, keinovalo), antamalla kelvinarvo käsin tai antaa kameran säätää valkotasapaino automaattisesti. Kameran automaattinen valkotasapaino toimii luotettavasti yleensä 4200–8000 kelvinin rajoissa.
Filmille kuvatessa voidaan valita kahden erityyppisen filmin väliltä: toinen soveltuu suorassa auringonvalossa (5600 K) ja toinen keinovalossa (engl. tungsten light, 3200–3400 K) kuvaamiseen. Tästä eteenpäin värilämpötilan hallitseminen tapahtuu objektiivin eteen asennettavilla suotimilla, jotka tosin vähentävät kameraan tulevan valon määrää.
Kaikille kameroille yhteinen riesa on kuitenkin valokuvattava ympäristö, jossa esiintyy värilämpötilaltaan rajusti vaihtelevia valonlähteitä (esimerkiksi huone, johon sisävalaistuksen lisäksi paistaa suora auringonvalo). Valkotasapaino tai värilämpötila voidaan säätää vain yhdelle valotyypille, joten muut valolähteet saattavat näkyä lopullisessa kuvassa värillisenä. Jotkut filmityypit (pääasiassa elokuvafilmit, kuten esimerkiksi Fuji Reala 500D) on kehitetty sietämään tällaisia kuvaustilanteita tavallisia filmejä paremmin.
Värejä esitettäessä punaisten, vihreiden ja sinisten väripisteiden keskinäistä suhdetta voidaan muuttaa näytön väriasetuksista.
Digitaalikameroiden näytön värisävyä voidaan säätää punaisen ja sinisen välillä.
White Point Temperature, valkoisen pisteen värilämpötila. Näytön värilämpötilasta kertova, vaihdettava referenssipiste, joka määrittelee pikselin valkoisen värin (RGB-pisteiden yhteisvaikutuksena). Valkoisen pisteen värilämpötila vaihtelee 5000–9300 K välillä. Alhainen luku näkyy näytössä punaisuutena, korkea luku sinisyytenä. Useimmat ammattilaiset vertailevat originaalia ja vedosta 5000 K valossa, 6500 K värilämpötilaisessa valossa vertaillaan painojälkeä vedokseen.
