Väinö Kirstinä
Wikipedia
Väinö Kirstinä (s. 21. tammikuuta 1936 Tyrnävällä) on suomalainen kirjailija, runoilija.
Kirstinän vanhemmat olivat Pauli Jaakko ja Martta Elisabet (o.s. Matinolli), puolisot Eila Kostamo 1960–1966, professori Leena Kirstinä o.s. Horppu 1966 lähtien. Lapset Kati s. 1962, Anna s. 1969. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1956 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1963. Kirstinä on tunnettu lähinnä modernista runoudestaan, mutta on myös merkittävä esseisti ja suomentaja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuotanto
- Lakeus, 1961
- Hitaat auringot, 1963
- Puhetta, 1963
- Luonnollinen tanssi, 1965
- Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelma, 1967
- Talo maalla, 1969
- Runo ja lukija, 1971 (oppikirja)
- Säännöstelty eutanasia, 1973
- Elämä ilman sijaista, 1977
- Runoja 1958–1977, 1979
- Hiljaisuudesta, 1984
- Yötä, päivää 1986
- Vieroitusoireita, 1994
- Kirjarovioiden valot, 1977 (esseitä)
- Puutarhassa, 2003, esseitä
- Kirjailijan tiet, 2005 (esseitä)
- Näköpiirissä. Runoja vuosilta 1961-1994, 2006
[muokkaa] Käännöksiä
- Guillaume Apollinaire: Hirveä Hospodar ja Nuoren Don Juanin urotyöt
- Charles Baudelaire: Pariisin ikävä (yhdessä Eila Kostamon kanssa)
- André Breton: Surrealismin manifesti: ensimmäinen manifesti
[muokkaa] Palkintoja
- Kalevi Jäntin palkinto 1962
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1962
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1964
- Parnasson esseepalkinto 1965
- Hämeen läänin taidetoimikunnan palkinto 1974
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1974 ja 1977
- Kansanvalistusseuran palkinto 1978
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinto 1979
- Eino Leinon palkinto 1981
- Väinö Linnan rahaston palkinto 1987
- Pro Finlandia -mitali 1992
- Eeva-Liisa Manner -palkinto 2005
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Väinö Kirstinän kotisivut
- Pirkanmaan kirjailijat
- Oulun kaupunginkirjaston Pakkala-kirjailijatietokanta
