Väinö Hakkila

Wikipedia

Väinö Pietari Hakkila (29. kesäkuuta 1882—18. heinäkuuta 1958) oli sosialidemokraattisen puolueen kansanedustaja vuosina 1919—1945 ja 1948—1957. Hän oli eduskunnan varapuhemiehenä 1929—1932 sekä puhemiehenä 1936—1945. Hän oli oikeusministeri Väinö Tannerin hallituksessa vuosina 1926—1927. Hänestä tuli myös Suomen ensimmäinen ”punainen” pormestari, kun hänet valittiin Tampereen kaupungin kunnallispormestariksi vuonna 1920, missä virassa hän pysyi vuoteen 1952.

Hakkila valmistui filosofian kandidaatiksi 1907 ja lakitieteen kandidaatiksi 1914. Vuosina 1917—1918 hän toimi vankeinhoitolaitoksen ylitirehtöörinä ja pyrki uudistamaan tuolloin vankilaoloja humaanimpaan suuntaan. Delawaren siirtokunnan 300-vuotisjuhlan yhteydessä hän sai Philadelphian Templen yliopiston kunniatohtorin arvon.

Väinö Hakkilan muilutus on Lapuan liikkeen kuuluisin muilutus Tampereella. Hänet kyyditettiin Lapuan kautta Kuortaneelle 17.—18.7.1930. Perillä häntä muun muassa pahoinpideltiin ja pakotettiin istumaan muurahaispesässä. On esitetty arvioita, että juuri sieppausten ulottaminen sosiaalidemokraatteihin ja myöhemmin jopa porvarillisesti ajatteleviin kuten presidentti Ståhlbergiin lopulta käänsi yleisen mielipiteen Lapuan Liikettä vastaan.