Ulriika Eleonoora
Wikipedia
Ulriika Eleonoora (ruots. Ulrika Eleonora) (23. tammikuuta 1688–24. marraskuuta 1741) oli Ruotsin kuningatar 1719–1720. Hän oli Kaarle XII:n sisar. Kaarle XII:n kuoltua hänelle ei ollut itseoikeutettua kruununperijää, kaksi mahdollista ehdokasta kuitenkin löytyi. Toinen heistä oli Fredrik Hessiläinen (myöhemmin Fredrik I) ja toinen edesmenneen kuninkaan sisarenpoika Holstein-Gottorpin Karl Fredrik. Fredrik Hessiläinen toimi nopeasti ja onnistui lahjomalla pelata vastustajansa pois valtaistuinkamppailusta. Tämän jälkeen Ulriika Eleonoora ilmoitti nousseensa valtaistuimelle. Valtiopäivät eivät kuitenkaan tunnustaneet häntä vedoten kruununperimysjärjestykseen, jonka mukaan ainoastaan pojalla tai naimattomalla tyttärellä on perimysoikeus. Säädyt kuitenkin vihjasivat, että ne suostuisivat tunnustamaan Ulriika Eleonooran, jos hän suostuisi hyväksymään hallitusmuodon, joka vähentäisi tuntuvasti kuninkaan valtaa.
Ulriikan Eleonooran nousu valtaistuimelle päätti näin tavallaan ajanjakson, jota kutsutaan itsevaltiuuden ajaksi. Vuonne 1720 Ulriika Eleonoora luovutti kruununsa miehelleen Fredrik I:lle, mikä rajoitti kuninkaan valtaa entisestään.
Ulriikan ja Fredrik I:n avioliitto oli lapseton.
 |
Edeltäjä: Kaarle XII |
Ruotsin kuningas 1719–1720 |
Seuraaja: Fredrik I |
