Trebonianus Gallus

Wikipedia

Trebonianus Gallus roomalaisessa kolikossa

Gaius Vibius Trebonianus Gallus (206–elokuu 253) oli Rooman keisari vuosina 251–253. Hänen hallintokaudellaan aiemmin alkanut Rooman valtakunnan heikentyminen jatkui.

Gallus osallistui keisari Deciuksen goottien vastaiseen sotaretkeen vuonna 251. Kun Decius oli kaatunut taistelussa, huusivat sotilaat Galluksen uudeksi keisariksi. Gallus päätti solmia nopeasti rauhan goottien kanssa, jotta hän voisi lähteä joukkoineen Roomaan varmistamaan asemiaan keisarina. Rauha tehtiin häpeällisen huonoin ehdoin: gootit saivat pitää sotasaaliin ja aiemmin vangeiksi saamansa roomalaiset. Lisäksi gooteille alettiin maksaa säännöllisesti rahaa siitä hyvästä, että he pysyvät rauhallisina.

Gallus suoritti pikamarssin Roomaan ja hankki senaatin vahvistuksen keisariudelleen. Hän hyväksyi Deciuksen nuoren pojan Hostilianuksen kanssahallitsijakseen. Hostilianus kuitenkin kuoli pian kulkutautiin, ja Gallus nimitti hänen tilalleen poikansa Volusianuksen.

Galluksen hallintokaudella Roomaa 200-luvun alusta asti riivanneet ongelmat jatkoivat kasvamistaan. Idässä Persian kuningas Sapor I valloitti Armenian ja Syyrian. Gootit tekivät hävitysretkiä Vähä-Aasian alueelle, ryöstäen mm. Efeson vauraan kaupungin. Kulkutaudit vaivasivat valtakuntaa, talous oli vararikon partaalla. Eikä Galluksella ollut ilmeisesti mitään ideoita sen suhteen, miten asiat saataisiin kääntymään parempaan suuntaan. Hän todennäköisesti yritti jatkaa edeltäjänsä Deciuksen konservatiivisella linjalla, ts. korosti roomalaisten perinteiden tärkeyttä ja vaati Rooman jumalien kunnioittamista myös kristityiltä.

Vuonna 253 Gallus sai hyviä uutisia idästä: sotapäällikkö Aemilianus oli saanut suuren voiton gooteista. Ja sitten seurasi huonoja uutisia: Aemilianus oli julistautunut keisariksi ja oli armeijoineen tulossa kohti Roomaa. Gallus alkoi valmistella puolustusta. Kun yhteenotto Galluksen ja Aemilianuksen välillä lähestyi, Galluksen sotilaat tekivät oman tilannearvionsa ja tulivat siihen tulokseen, että on aika vaihtaa puolta. Niinpä he murhasivat Galluksen ja tämän pojan Volusianuksen.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Alf Henrikson (1993): Antiikin tarinoita 1-2. WSOY. ISBN 951-0-18515-9.
• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto (2000): Rooman keisarit. Karisto. ISBN 951-23-4094-1.