Suonenjoen junaturma
Wikipedia
Suonenjoen junaonnettomuus tapahtui 12. elokuuta 1998, kun pohjoisesta tullut InterCity-juna ja etelästä tullut tavarajuna törmäsivät Suonenjoen aseman eteläpuolella. Onnettomuudessa ei kuollut yhtään henkilöä, mutta 25 ihmistä loukkaantui lievästi, ja yksi vakavasti. IC-junassa oli 6 vaunua ja tavarajunassa yhteensä 41 vaunua. Kummassakin junassa oli veturina Sr1-sarjan sähköveturi.
[muokkaa] Miten onnettomuus tapahtui?
InterCity-juna numero 72 Iisalmesta Kouvolan kautta Helsinkiin pysähtyi Suonenjoen asemalle kello 5.56, samaan aikaan kun etelän suunnasta tullut tavarajuna lähestyi ratapihaa. Liikennetilanteen johdosta oli päätetty seisottaa InterCity-junaa Suonenjoen asemalla raiteella 1 siihen asti, kunnes tavarajuna olisi ajanut ohi käyttäen raidetta 2. InterCity-juna olisi tällöin jäänyt noin kolme minuuttia aikataulustaan jälkeen.
InterCity-juna lähti kuitenkin liikkeelle aikataulun mukaisesti kello 5.57 ja törmäsi ratapihan eteläpäässä olevassa kaarteessa vastaantulevaan tavarajunaan. Molempien veturien kuljettajat tekivät hätäjarrutuksen nähdessään vastaantulevan veturin etuosan. Matkustajajunan nopeus ennen hätäjarrutusta oli 70 km/h ja törmäyshetkellä 44 km/h. Tavarajunan vastaavat nopeudet olivat 27 ja 25 km/h. Pitkän ja raskaan tavarajunan hätäjarrutus ei kuitenkaan ehtinyt kunnolla vaikuttaa. Junien kuljettajat onnistuivat pelastautumaan hyppäämällä vetureista juuri ennen onnettomuutta.
Matkustajajunan nopeuden ja tavarajunan suuren massan takia yhteentörmäys oli raju. Koko InterCity-juna siirtyi törmäyksessä neljä metriä taaksepäin ja tavarajunan kaksi ensimmäistä vaunua työntyi veturin alle. Tällöin veturin perä nousi korkealle ajojohtimeen saakka. Molempien junien veturit ja kaikki vaunut kuitenkin pysyivät ratapenkeereellä ja pääosin kiskoilla.
Syy onnettomuuteen oli siis se, että IC-junan kuljettaja lähti kiihdyttämään Suonenjoen asemalta ottamatta huomioon pääopastimen ajon kieltävää "seis"-opastetta. Tähän vaikuttivat monet eri tekijät. Kuljettaja ei osannut odottaa, että lähtösuunnan pääopastin voisi näyttää "seis"-opastetta, vaan mielsi konduktöörin antaman lähtövalmiusmerkin sekä kellosta katsomansa aikataulun mukaisen lähtöajan riittäviksi lähtöön oikeuttaviksi merkeiksi. Lisäksi kirkas auringonpaiste saattoi vaikeuttaa eri opasteiden erottumista toisistaan.
Tavarajuna T2051:n veturina oli Sr1 3042 ja matkustajajuna IC72:n veturina Sr1 3031. Molemmat veturit kunnostettiin ja ne ovat edelleen ajossa.
