Suomalais-volgalaiset kielet

Wikipedia

Suomalais-volgalaiset kielet on permiläisten kielten ohella toinen suomalais-permiläisten kielten kahdesta kieliryhmästä. Suomalais-volgalaisia kieliä puhutaan laajalla alueella Skandinavista aina Keski-Venäjälle saakka ja niillä on yhteensä vajaat 10 miljoona puhujaa. Suomalais-volgalaiset kielet kuuluvat uralilaiseen kielikuntaan.

[muokkaa] Luokittelu

Suomalais-volgalaisten kielten volgalaiset kielet ovat

• mari, jolla on kaksi kirjakielistä muotoa: niittymarin kirjakieli, jota käyttävät myös itämarilaiset, ja n. 30 000 asukkaan vuorimarin kirjakieli.
• mordva, jonka jakautuu kahteen hyvin läheiseen kieliryhmään. Näitä ryhmiä pidetään kuitenkin kielinä, ei murteina, vaikka keskinäinen ymmärrys on mahdollista.

• ersä
• mokša

• merja, muroma ja metserä ovat sukupuuttoon kuolleet volgalaiskielet. Näiden kielten sammuminen on tapahtunut historiallisena aikana, sillä niistä on mainintoja mm. venäläisissä kronikoissa, mutta itse kielistä ei ole säilynyt mitään tietoa. Näistä kielistä on kuitenkin jäänteet alueiden paikannimistössä.

Suomalais-volgalaisten kielten suomalaisen haaran muodostavat itämerensuomalaiset kielet (suomi, viro, karjala, vepsä, liivi, jne.) ja saamen kielet.

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia. Harkitse myös, voisiko tämän mallineen vaihtaa johonkin kuvaavammista tynkämallineista.