Sopimusoikeus
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin ulkoasu ja tyyli kaipaavat korjausta. |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Sopimusoikeuden kohteena ovat sopimukset, joiden osapuolina voi olla niin yksityishenkilöt, yritykset kuin kunnatkin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomen sopimusoikeuden yleiset periaatteet
Sopimusoikeuteen kuuluu muutamia yleisiä periaatteita, vapauksia. Päätäntävapaus antaa osapuolille mahdollisuuden valita itse, että solmiiko sopimuksen vai ei. Sopimuskumppanin valitsemisen vapaus antaa osapuolen valita, kenen kanssa sopimuksensa solmii.
Sopimuksien suhteen on sisältövapaus: osapuolet voivat päättää vapaasti esim. hinnasta ja muista ehdoista, lisäksi niillä on muotovapaus eli sopimus voi olla tilanteesta riippuen suullinen tai kirjallinen (vrt. kuitenkin esim. maakaari). Lisäksi sopimuksilla on purkuvapaus, sopimuksesta saa irtautua, mutta sopimusrikkomus on kuitenkin eri asia.
[muokkaa] Sopimuksen syntyminen
Sopimuksen solmimisesta säädetään Oikeustoimilaissa. Sen mukaan kahden osapuolen välille syntyy sopimus, kun on annettu tarjous ja siihen on saatu hyväksyvä vastaus. Myös suullinen sopimus on sitova. Ennen varsinaisen sopimuksen syntyä on voitu tehdä sitovia neuvotteluvaihetta koskevia sopimuksia, kuten esisopimuksia. Siinä tarkat ehdot sovitaan myöhemmin, mutta osapuolet kuitenkin sitoutuvat tekemään sopimuksen.
Ns. culpa in contrahendo -oppi tarkoittaa vahingonkorvausvastuuta, joka syntyy sopimusneuvottelujen sille osapuolelle, jonka tarkoituksenakaan ei ollut solmia lopullista sopimusta
[muokkaa] Sopimuksen purkaminen
Sopimuksen tekovaiheessa on yleensä sovittu purkamisen edellytyksistä, esimerkiksi vuokrasopimuksessa kuukauden kuluttua irtisanomishetkestä. Sopimusta ei saa purkaa ilman asiallista syytä, sillä seurauksena voi olla vahingonkorvausvelvollisuus.
[muokkaa] Pätemättömyys
Sopimusehdot voivat olla pätemättömiä, jos toisen osapuolen oikeutta toimia ja päättää sopimuksesta vapaasti on rajoitettu. Pätemättömyys voi perustua ensinnäkin ns. vahvoihin väitteisiin, joita ovat esimerkiksi törkeä pakko (henkeen tai terveyteen kohdistuva uhkaus, myös uhkaus pakkolunastuksen käyttämisestä) tai toisen osapuolen vajaavaltaisuus.
Ns. heikkoja väitteitä ovat mm. lievä pakko (maineeseen tai kunniaan kohdistuva uhkaus), kiristys ja petollinen viettely.
[muokkaa] Kohtuuttomat sopimusehdot/kohtuullistaminen
EU:n lainsäädännössä on säädetty Suomea sitovasti kohtuuttomien ehtojen kiellosta, jotka on sisällytetty mm. kuluttajansuojalakiin. Yritys tai julkinen valta ei saa kiristää, painostaa tai pakottaa asiasta hyväksymään kohtuuttomia irtisanomis- tms. ehtoja. Sopimukseen "ujutetut" kohtuuttomat ehdot ovat kiellettyjä, niitä voidaan tarvittaessa sovitella OikTL 36 §:n perusteella
