Solukalvo
Wikipedia
Solukalvo löytyy jokaisesta solusta ja kaikilta eliöiltä; eläinsolussa se on solun uloin kerros, mutta kasveilla, sienillä, levillä ja bakteereilla sitä ympäröi lisäksi soluseinä. Solukalvon paksuus on noin 7,5 nm.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tehtävät
Solukalvo ympäröi solulimaa ja erottaa solun ympäristöstään. Solukalvon kautta eliö ottaa soluun ravinto-aineita ja poistaa kuona-aineita tarpeensa mukaan, joka on tärkeätä solun sisäisen tasapainon säilyttämisessä.
Solukalvo myös vastaanottaa kemiallisten viestiaineiden kuten hormonien ja hermoston välittäjäaineiden tuoman informaation.
Kudoksissa solukalvo osallistuu vierekkäisten solujen muodostamiin liitoksiin, kun solujen kalvoproteiinien välille muodostuu erilaisia sidoksia.
[muokkaa] Rakenne
Solukalvo koostuu kahdesta vastakkaisesta fosfolipidikerroksesta. Fosfolipidit muodostuvat glyserolista, johon on esteröityneenä kaksi pitkäketjuista rasvahappoa ja fosforihappo. Rasvahappopää muodostaa fosfolipidin hydrofobisen osan, joka on kalvon keskellä. Hydrofiilisen osan puolestaan muodostaa fosforihappoon kiinnittynyt ryhmä, joka voi olla esimerkiksi hydrofiilinen aminohappo tai jokin muu ryhmä kuten koliini. Osana solukalvon rakenteeseen kuuluvat myös integraaliset kalvoproteiinit, sfingolipidit ja kolesteroli. Integraaliset proteiinit, joihin kuuluvat ionikanavat, ionipumput, reseptorit ja rakenneproteiinit, voivat olla kalvoon osittain hautautuneina tai ulottua koko kalvon läpi. Integraalisiin proteiineihin liittyneet pitkät hiilihydaattiketjut muodostavat solukalvon uloimman osan, glykokalyksin, joka ulottuu pitkälle solunulkoiseen tilaan. Perifeeriset proteiinit eivät kuulu itse kalvon rakenteeseen, vaan ne ovat kiinnittyneinä integraalisiin proteiineihin ionisidoksin.
[muokkaa] Aineiden kuljetus solukalvon läpi
Aineiden kuljetus solukalvon läpi voi olla joko passiivista tai aktiivista. Passiivisessa kuljetuksessa aineet siirtyvä kalvon läpi suuremmasta konsentraatiosta pienempään tai suuremmasta varauksesta pienempään. Aktiivinen kuljetus taas kulkee konsentraatio- tai sähkökemiallista gradienttia vastaan, jolloin kuljetus vaatii energiaa. Passiiviseen kuljetukseen kuuluu diffuusio ja fasiloitunut diffuusio.
