Shinsengumi
Wikipedia
Shinsengumi (jap. 新選組 tai 新撰組, "juuri valitut joukot") oli japanilainen erikoispoliisijoukko 1860-luvulla myöhäisen Tokugawa-shogunaatin aikaan.
Sisällysluettelo |
Shinsengumin synty
Historiallinen tausta
Japanin avauduttu jälleen ulkopuoliselle maailmalle 1860-luvulla, alkoi sen sisällä kiihtyä. Monet japanilaiset olisivat halunneet pitää maan suljettuna ja Tokugawa bakufun päätös lopettaa Japanin sulkeutumisen kausi kasvatti huomattavasti shōgunia kohtaan tunnettua tyytymättömyyttä. Maa jakautui kahteen liikkeeseen. Toisen puolen muodosti bakufu alaisineen, jotka Matthew Perryn vaatimuksien painostamina kannattivat kaikokua, eli rajojen avaamista. Toisella puolella seisoi aluksi lähinnä Chōshūn provinssin samuraista koostuva joukko, jonka mielestä Perryn vaatimuksiin myöntymistä nöyryyttävänä ja vaativat ulkomaalaisten, tai barbaarien, jollaisina heitä pidettiin, ajamista ulos Japanista. Jōi eli "karkottakaa barbaarit" oli myös keisarin suosima kanta. 1858 ryhmittymien välinen jännite ylitti sietokynnyksensä kun shōgun allekirjoitti kauppasopimuksen ilman keisarin hyväksyntää. Shōgunia vastaan nousseet rōninit ryhtyivät surmaamaan sekä bakufun edustajia että ei-japanilaisia Japanissa oleilevia henkilöitä, jolloin bakufulle nousi tarve turvallisuutta ylläpitäville joukoille.
Rōshigumi
1862 Matsudaira Chikaranosuke nosti esiin ajatuksen rōshigumista (jap. 浪士組), Edon rauhoittamiseksi tarkoitetusta soturijoukosta. Rōnineista koostuvan joukon johtajaksi valittiin Kiyokawa Hachirō ja koko joukko asetettiin vähäpätöisen samurain, Yamaoka Tetsutarōn valvontaan. Nämä kaksi olivat ystäviä ja kuuluivat perustamaansa puolueeseen, joka tuki barbaarien karkottamista maasta. Erityisesti Kiyokawan valintaan vaikutti usko siihen, että tämä tekisi joukosta houkuttelevan muille rōnineille. Usko osoittautui oikein asetetuksi ja joukon jäsenmäärä kasvoi nopeasti 250 rōniniin.
Keväällä 1863 rōshigumi sai tehtäväkseen suojata shōgunia keisarin Kiotossa vierailun ajan. Joukon saapuessa kaupungin länsipuolelle se pysähtyi Mibun kylään, jossa soturit asettuivat yöpymään temppeleissä tai paikallisten asukkaiden kodissa. Pysähdyksen aikana joidenkin joukon jäsenten harjoittamat rikollisuudet saivat paikalliset kutsumaan joukkoa ei niin mairittelevasti "Mibun susiksi". Pian Mibuun saapumisen jälkeen Kiyokawa käänsi takkinsa ja ilmoitti miehille etteivät he tulisi suojelemaan shōgunia, kuten heitä oli käsketty, vaan kääntyisivät tätä vastaan ajaakseen barbaarit ulos Japanista. Välikohtaukselta vältyttiin Britannian asettaessa laivastonsa Jokohaman satamaan ja uhatessa hyökätä Japaniin erään, kyseisen maan edustajan hengen vaatineen välikohtauksen kiristäessä . Rōshigumi palasi Edoon (nykyinen Tokio) turvaamaan maan pääkaupunkia hyökkäyksen varalta. Pieni shōgunille uskollinen rōshigumin osa kuitenkin erosi valtajoukosta ja jättäytyi Kiotoon. Heistä kolmetoista anoi shōgunilta virallisen luvan asettua Kiotoon suojelemaan shōgunia ja heille myönnettiin lupa siihen. Shinsengumi oli syntynyt.
Juuri valitut joukot
Shōgunin määräyksestä Shinsengumi ryhtyi partioimaan Kioton kaduilla. He olivat ehdottoman uskollisia bakufulle, vaikkakin keisarillisten lojalistien tapaan halusivat karkottaa barbaarit ulos Japanissa. Heidät tapansa tavoitteensa saavuttamiseksi kuitenkin poikkesivat huomattavasti radikaaleista lojalisteista, ja bakufun syrjäyttämisen sijaan he halusivat tukea shōgunia siinä uskossa että tämä tulisi ajamaan ulkomaiset ulos Japanista heti kun se vain olisi mahdollista.
Shinsengumin johdossa oli kaksi samuraita Kondō Isami ja Serizawa Kamo. Nämä kaksi olivat toistensa pahimmat kilpailijat. Heidän ympärille muodostuivat shinsengumin kaksi ryhmittymää, joiden keskeisimpiä hahmoja, komentajien itsensä lisäksi, olivat heidän kyvykkäimmät oppilaansa, jotka komentajat olivat tuoneet mukanaan joukkoihin. Sekä Kondō Isami että Serizawa Kamo olivat edustamiensa kenjutsu koulukuntien päämiehiä.
Komentajat
Kondō Isami
Kondō Isami, synnyinnimeltään Miyagawa Katsugorō, ei ollut samurai vaan tuli varakkaasta talonpoikaisperheestä. Hänen isänsä palkkasi pojilleen kenjutsun opettajan näiden ollessa nuoria ja näin Katsugorō päätyi harjoittelemaan Tennen Rishin-ryū kenjutsua. Myöhemmin hänen opettajansa Kondō Shūsuke, Shieikanin dōjōn opettaja ja Tennen Rishin-ryūn kolmas päämies, adoptoi hänet päättäen kouluttaa Katsugorōsta seuraajansa. Täytettyään 26 vuotta Katsugorō saavutti koulukuntansa korkeimman arvon, shinan menkyon, ja muutti nimensä Kondō Isamiksi, jolla hänet tultiin myöhemmin paremmin tuntemaan. Kondō kiersi eri dōjōilla opettamassa ja hänen perimänsä koulukunnan oppilasmäärä kohosi parhaimmillaan kolmeen sataan. Harjoituksissa Kondōn saattoi tunnistaa hänen harjoitustakkinsa selkään kuvioidusta valkoisesta pääkallosta.
Shōgunin ryhdyttyä kokoamaan rōshigumia näki Kondō tilaisuuden ryhtyä samuraiksi ja käyttää oppimiaan taitoja ulkopuolisten karkottamiseksi Japanista. Hän otti mukaansa seitsemän hänen parhaista oppilaistaan, mukaan lukien myöhemmin shinsengumin varakomentajaksi kohonnut Hijikata Toshizō sekä nuori ja lahjakas miekkailija Okita Sōji.
Serizawa Kamo
Serizawa Kamo oli toinen shinsengumin komentajista. Hän oli tunnustettu Shintō Munen-ryū kenjutsun harjoittaja ja tunnettu kiivaasta luonnostaan, joka teki hänestä helposti provosoitavan. Serizawa kannatti vahvasti jōia ja kuului ennen rōshigumiin liittymistään Miton seudulla toimineeseen Tengun puolueeseen. Tengu-to ajoi barbaarien karkottamista Japanista ja sen tiedetään suorittaneen Tairōn Ii Naosuken salamurhan. Serizawan aika Tengu-tossa päättyi, kun hän kiivastuksissaan surmasi kolme alaistaan näiden suorittaman pikku rikkomuksen vuoksi. Hänet tuomittiin teloitettavaksi tekonsa vuoksi, mutta tuomiota ei koskaan laitettu täytäntöön. Serizawa pelastui liittymällä rōshigumiin, joka bakufun päätöksestä antoi hänelle armahduksen.
Shinsengumiin liityttyään Serizawa asennoituminen ja julmuus aiheuttivat joukon sisällä hiljaista kritisointia. Hän kuvitteli shinsengumin komentajana olevansa lain yläpuolella ja toimi sen mukaisesti. Serizawan käytös asetti shinsengumin huonoon valoon ja lopulta Kondō päätti hankkiutua hänestä eroon. Serizawa, yhdessä tukijansa Hirayama Gorōn kanssa, saivat surmansa Serizawan talossa, eräiden Kondōn järjestämien juhlien jälkeisenä yönä. Virallisesti Serizawa kuoli tuntemattomien salamurhaajien käsissä ja hänet haudattiin kunnioittavin menoin Mibun temppelille. Serizawan kuoleman myötä shinsengumiin jäi ainoastaan yksi komentaja.
Shinmi Nishiki
Shinmi Nishiki tai Niimi Nishiki oli Serizawan läheinen liittolainen ja shinsengumin kolmesta komentajasta hänen asemaansa pidettiin lähinnä muodollisena. Myöhemmin hänet alennettiin komentajan arvostaan varakomentajaksi. Shinmi oli Serizawan tapaan Shintō Munen-ryūn harjoittaja ja myös hänelle oli myönnetty tyylisuunnan menkyo, eli korkein arvo. Vuonna 1863 hänet pakotettiin Kondōn toimesta suorittamaan seppuku, johtuen sekä hänen rikkomuksistaan shinsengumin sääntöjä kohtaan että Kondōn halusta heikentää Serizawan asemaa shinsengumissa.
Ryhmittymät
|
Kondō Isamin ryhmittymä
|
Serizawa Kamon ryhmittymä
|
Shinsengumin säädökset
Jokainen shinsengumin jäsen oli velvollinen harjoittelemaan kenjutsua, jūjutsua, yarijutsua, ampumista ja ratsastusta. Heidän odotettiin myös tutustuvan kirjallisuuteen.
Säännöt
Shinsengumin jäsenet noudattivat tiukkoja sääntöjä, jotka oli suunnitellut Kondō Isami. Sääntöjen tiukkuuden on arveltu johtuneen Kondōn ja Hijikatan talonpoikaistaustasta, joka sai heidät kaikin keinoin tavoittelemaan perustamilleen joukoille uskottavuutta tapoihinsa juurtuneessa samuraiyhteiskunnassa. Yleisin rangaistus sääntöjen rikkomiseen oli seppuku, vaikkakaan tätä oikeutta kunnialliseen kuolemaan ei myönnetty kaikille rikkojille. Ehdottomasti kiellettyjä, ja siten seppukulla rangaistavia rikoksia joukoissa olivat:
- Samurai -koodin eli bushidōn rikkominen – Esimerkki bushidōn rikkomuksesta oli haavoittuminen selän takaa tulleesta hyökkäyksestä.
- Shinsengumista eroaminen – Ehkä tunnetuin tähän sääntöön liittyvä tapaus on varakomentaja Yamanami Keisuken, yhden shinsengumin perustajajäsenen, lähteminen shinsengumista. Okita lähetettiin noutamaan hänet takaisin shinsengumin päämajaan, jossa Yamanami suoritti Kondōn määräyksestä seppukun, Okitan toimiessa avustajana.
- Rahan hankkiminen omiin tarkoituksiin
- Toisen syyttäminen oikeudessa
- Henkilökohtaisista syistä taisteleminen
- Vihollisen hengen säästäminen tai hänen tappamisessaan epäonnistuminen
Sääntöjä noudatettiin shinsengumin alkuajoista lähtien, mutta shinsengumin virallisiksi säännöiksi ne julistettiin vasta pari vuotta joukon perustamisen jälkeen.
Univormut
Shinsengumin virallinen univormu oli sininen ja sen hihoja koristivat valkoiset juovat. Lippu muodostui punaiselle pohjalle keltaisella maalatusta kiinalaisesta merkistä, joka oli samalla shinsengumin symboli. Merkki tarkoitti "vilpittömyyttä".
Kuuluisia välikohtauksia
Ikeda´yan välikohtaus
Ikeda´yan välikohtaus, tai Ikeda´ya jiken, tunnetaan yhtenä Tokugawan hallintokauden verisimmistä yhteenotoista. Juuri tämän tapauksen seurauksena shinsengumi ansaitsi itselleen maineen Japanin historian pelätyimpinä poliisivoimina. Tapaus sijoittuu vuoteen 1864, jolloin Chōshūn provinssin samurait, joilla tuolloin oli porttikielto Kiotoon kapinallisten toimiensa vuoksi, kehittivät jälleen uuden suunnitelman Tokugawa bakufun syrjäyttämiseksi ja ulkomaalaisten ajamiseksi ulos Japanista. Shinsengumi aavisti jotain olevan suunnitteilla ja päätti ottaa kiinni yhtenä kapinan johtajista pidetyn Miyabe Teizōn. Kondō uskoi Miyaben olevan Masu´ya nimisessä kaupassa, jonka hän omisti samaisella peitehenkilöllisyydellä, jonka turvin tämä oli saapunut Kiotoon. Shinsengumi hyökkäsi Masu´yaan, mutta Miyaben sijaan he löysivät itsensä Kiemoniksi esitelleen Furudaka Shuntarōn. Hänen kanssaan kaupasta löytynyt asevarasto ja joukko dokumentteja osoittivat shinsengumin epäilysten olleen oikeita ja shōgunin hengen olevan vaarassa. Furudakan kuulusteluissa Kondōlle shinsengumille selvisi missä keisarin kidnappausta suunnitelleet Chōshūn samurait piileskelivät.
Furudakan vangitsemisen pelästyttämät kapinalliset kerääntyivät Ikeda´ya nimiseen majataloon Kioton Kawaramachin alueella harkitsemaan seuraavaa liikettään. Samaisena iltana kaupungissa järjestettiin myös Gionin festivaalit ja se oli myös ilta jolloin shinsengumi kiersi Fukudakalta saamansa tiedon pohjalta Kawaramachin majataloja yhdessä joidenkin Tokugawan tukijoiden joukkojen kanssa. Ikeda´yaan menivät sisälle Kondō, yhdessä neljän shinsengumin jäsenen kanssa. Majatalon yläkerrassa olleiden kapinallisten määrää on vaikea sanoa sillä se muuttuu eri lähteiden mukaan. Kondō itse raportoi shinsengumin surmanneen yksitoista ja vanginneen 23 kapinallista. Useiden kapinallisten kerrotaan vakavasti haavoituttuaan suorittaneen seppukun. Ikeda´yan ulkopuolelle oli välikohtauksen alkamisen jälkeen nopeasti ilmaantunut tuhansia Tokugawalle uskollisia samuraita. Myös shinsengumin alun perin etsimä kapinanjohtaja Miyabe suoritti seppukun majatalon portaissa välttyäkseen vangituksi joutumiselta. Neljästäkymmenestä kyseisenä iltana liikkeellä olleesta shinsengumin jäsenestä yksi menehtyi taistelun aikana ja kaksi myöhemmin saamiinsa haavoihin.
Ikeday´an välikohtauksen avulla shinsengumin on arveltu viivyttäneen Meiji-restauraatiota kokonaisella vuodella. Toisaalta tapauksen on arvioitu saattaneen päinvastoin mahdollisesti jopa nopeuttaneen sitä.
Aburakoji-Shinchirō
Ikeda´yan välikohtauksen jälkeen Kondō värväsi shinsengumin riveihin lisää väkeä. Yksi yli viidenkymmenen soturin joukossa shinsengumiin liittyi joukon esikuntavirkailijan toimet hoitoonsa saanut rōnin Itō Kashitarō. Hän oli avoimesti keisarillisen lojalismin kannattaja ja hän opetti omalla dōjōllaan Hokushin Ittō-ryūta. Itōn saapumisensa shinsengumiin kuitenkin jakoi joukon jälleen kahtia. Toisella puolella olivat Kondō ja Hijikata alusta asti mukana olleine kapteeneineen ja toisella Itō ja hänen mukanaan tuomansa oppilaat. 1867 Itō lähti shinsengumista yhdessä kahdentoista kannattajansa kanssa, mukaan lukien Tōdō Heisuke, joka oli yksi Kondōn joukkoihin mukanaan tuomista jäsenistä, sekä Kondōn vakoojana toiminut Saitō Hajime. Itō sai järjestettyä joukolle keisarillisen määräyksen liittyä keisari Kōmein haudan vartiostoon. Nyt shinsengumista riippumaton joukko siirsi päämajansa erääseen Kōdai-jin alaiseen temppeliin, Geisshin´iniin, ja otti uuden nimensä tuon ylemmän temppelin mukaan.
Siinä missä Kondō oli lähettänyt Saitōn vakoilemaan Kōdaijin ryhmittymän toimia, oli Itō jättänyt omia miehiään shinsengumin riveihin raportoimaan sen toimista Itōlle. Kun nämä myöhemmin pyrkivät eroamaan shinsengumista ja siirtymän Kōdaijin puolelle järjesti Kondō niin etteivät he ikinä selvinneet Itōn joukon tarjoamaan suojaan asti. Virallisesti he suorittivat seppukun odottaessaan Aizun viranomaisen paluuta ja tämän lupaa siirtyä Kōmein haudan vartijoihin. Itō ei uskonut tarinaa miestensä kohtalosta ja vakuuttuneena shunsengumin syyllisyydestä heidän kuolemaansa, hän päätti hankkiutua Kondōsta eroon. Kōdaijin joukkoihin soluttautunut ja Itōn luottamuksen voittanut Saitō ilmoitti Kondōlle entisen shinsengumin esikuntavirkailijan kehittämästä salamurha suunnitelmasta.
Kondō kutsui Itōn tapaamiseen josta lähtiessään humaltuneen Itōn kimppuun hyökkäsi shinsengumin iskujoukko. Myöhemmin paikalle ilmestyineistä Itōn seuraajista kolme, Tōdo mukaan lukien, saivat myös surmansa ja Kōdaijin ryhmittymä oli täten hajotettu. Välikohtaus tapahtui Aburakojin ja Shinchirōn teiden risteyksessä, joden mukaan se on saanut nimensä.
Lähteet
- Rumulus Hillsborough (2005): Shinsengumi. Tuttle Publishing. ISBN 0-8048-3627-2.
Aiheesta muualla
- ShinsengumiHQ.com – Shinsengumiin keskittyvä sivusto (englanniksi)
- Artikkeli shinsengumista (englanniksi)
