Seppo Repo
Wikipedia
Seppo Repo (s. 21. syyskuuta 1947 Joensuussa) on suomalainen entinen jääkiekkohyökkääjä. Hän oli yksi ensimmäisiä suomalaisammattilaisia Pohjois-Amerikassa.
Repo aloitti pääsarjauransa Savonlinnan SaPKossa 1968. Kahden kauden päästä Repo siirtyi Helsinkiin, jossa pelasi yhden kauden Jokereissa, Karhu-Kissoissa ja HJK:ssa. Kaudet 1973–1976, 1977–1978 ja 1981–1983 hän pelasi TPS:ssa. Repo voitti yhden Suomen mestaruuden ja yhteensä neljä mitalia. Hän pelasi SM-sarjassa ja -liigassa 353 runkosarjaottelua tehoin 239+153. Pudotuspeleissä hän teki pisteet 9+9 22 ottelussa.
Ulkomailla Repo pelasi useassa eri maassa. Vuonna 1976 hän siirtyi WHA-liigan Phoenix Roadrunnersiin. Joukkueessa pelasivat myös Pekka Rautakallio, Lauri Mononen ja Juhani Tamminen. Repo, Mononen ja Tamminen pelasivat samassa ketjussa nimeltä "Lappline". WHA:ssa Repo sai aikaan tehot 29+31 80 ottelussa. Pohjois-Amerikan kauden jälkeen Repo siirtyi TPS:n kautta kahdeksi vuodeksi Japanin liigan Kokudoon. Tämän jälkeen hän pelasi vuoden Saksan EHC Münchenissä ja vielä 1986–1987 Tanskan liigan Henring IK:ssa.
Repo edusti Suomea kahdeksan kertaa MM- ja kerran olympiatasolla. Yhteensä hän pelasi 170 A-maaottelua saldolla 39+26.
[muokkaa] Saavutukset ja palkinnot
- 1 Suomen mestaruus (1976)
- 2 SM-hopeaa ja 1 -pronssi
- Suomen paras jääkiekkoilija (1976)
- SM-sarjan maalipörssin voittaja (1975)
- Lynces Academicin parhaan hyökkääjän patsas (1975, 1976)
- Valinta All Stars -kentälliseen (1975, 1976)
- Suomen Jääkiekkoleijona #71
[muokkaa] Lähteet
- Mennander, Ari; Mennander, Pasi (2003): Leijonien tarina. Gummerus. ISBN 951-20-6455-3.
- Revon tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Eurohockeyn tilastosivu
