Senatus consultum
Wikipedia
Senatus consultum (lat. senaatin päätös) oli Rooman senaatin virkamiehille antama ohje, jolla ei ollut tasavallan aikana lain voimaa, mutta jota oli käytännössä noudatettava. Keisariajalla siitä tuli lainvoimainen. Päätökset kirjattiin pronssitauluun.
Senatus consultum ultimum (lat. senaatin viimeinen päätös) tai senatus consultum de re publica defendenda oli senaatin antama hätätilajulistus, jossa virkamiehiä vaadittiin suojelemaan tasavaltaa kaikin keinoin. Sen sanamuoto oli esimerkiksi "Consules darent operam ne quid detrimenti respublica caperet" ("Katsokoot konsulit, ettei valtiolle koidu mitään pahaa"). Julistus annettiin Gaius Gracchusta (121 eaa.), Catilinaa (63 eaa.), Publius Clodius Pulcheria (kun hän oli kuokkinut Bona Dea-palvontamenoissa 62 eaa.) ja Julius Caesaria (49 eaa.) vastaan. Se antoi käytännössä konsuleille poikkeustilavaltuudet, joiden laajuus oli kuitenkin epäselvä. Tämän johdosta esimerkiksi Cicero joutui vaikeuksiin toimistaan Catilinan salaliiton kukistamiseksi.
