Seija Simola

Wikipedia

Seija Simola (s. 25. syyskuuta 1944 Helsingissä) on iskelmätähti, joka on aina halunnut pitää laulu-urallaan oman linjan, eikä ole suostunut kulkemaan trendien mukana.

60-luvulla Seija Simola ja Sammy Babitzin palkattiin Leo Lindblomin yhtyeen solisteiksi ja molemmat alkoivat herättää huomiota yleisön ja ammatti-ihmisten keskuudessa. Seija teki ensimmäiset levytyksensä v. 1966, mutta läpimurto tapahtui vasta vuosikymmenen lopussa, jolloin italialaisiskelmät Sulle silmäni annan ja Rakkaus kasvoista kasvoihin valloittivat suomalaiset. Sitä seurasivat mm. vaativat levytykset, kuten Aranjuez-konserton teema Näkemiin ja Claude Debussyn Kuutamo.

Seija oli suosittu artisti koko 70-luvun ajan. Taiteellisten levytysten lisäksi Seija levytti myös silloin tällöin pop-musiikkia. Näistä tunnetuimpia ovat ABBA-suomennokset Waterloo ja Fernando, joihin Seija teki myös itse suomennoksen. Suurimpia menestyksiä olivat Maritza ja Et itkeä saa Argentiina.

1978 Seija edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa Reijo Karvosen sävellyksellä Anna rakkaudelle tilaisuus. Laulu menestyi kilpailussa hyvin vaatimattomasti, sillä 18. sija oli vuosikymmenen huonoin suomalaissijoitus. Huono menestys Euroviisuissa vaikutti myös Seijan suosioon, sillä levyjen myynti romahti ja esiintymisiä alkoi olla huomattavasti entistä vähemmän. Tämän vuoksi mm. vuonna 1979 julkaistu LP-levy Katseen kosketus ei menestynyt hyvin, vaikka albumia kehuttiin musiikkopiireissä taiteellisesti korkeatasoiseksi iskelmälevyksi.

80-luvulla Seija levytti kaksi pitkäsoittoa, jotka sisälsivat diskopoljentoisia iskelmiä. Ei rakastaa voi tämän enempää vuodelta 1984 jäi toistaiseksi Seijan viimeiseksi lauluksi, joka nousi radion soittolistalle. Seija ei kuitenkaan ole koskaan mieltänyt itseään iskelmälaulajaksi ja diskoalbumien vastapainoksi v. 1986 Esa Kaartamo sävelsi ja sanoitti Seijalle taiteellisen levykokonaisuuden, jota artisti itse pitää yhtenä uransa parhaista. Levy on jäänyt toistaiseksi Seijan viimeiseksi pitkäsoitoksi.