Satyricon
Wikipedia
Satyricon on Petronius Arbiterin satiirinen romaani keisariajan Roomasta. Se on kirjoitettu vuoden 60 paikkeilla menippolaisen satiirin tapaan yhdistelemällä proosaa ja runoutta. Teos on tunnettu erityisesti moraallittomuudestaan ja Trimalkion pidot-nimisestä episodistaan.
[muokkaa] Sisältö
Teos on koostunut alun perin noin 20 kirjasta (noin 400 000 sanaa, vrt. esim Sota ja rauha 650 000 sanaa), mutta niistä yksikään ei ole säilynyt kokonaan, vaan nykyisin tunnetut 141 eripituista yhtenäistä pätkää ovat teoksen 15. ja 16. kirjasta. Säilyneiden osien perusteella on kuitenkin voitu tehdä päätelmiä koko teosta koskien.
Romaani koostuu yksittäisistä, itsenäisinäkin kertomuksina toimivista episodeista, jotka kehyskertomus sitoo yhteen. Teoksen päähenkilö on kertojaminä Enkolpios, joka pakenee irvokasta Priapos-jumalaa ja kokee pakonsa aikana monia, useimmiten vähemmän kunniallisia, seikkailuja. Muita juonen kannalta tärkeitä henkilöitä ovat Enkolpioksen kaunis orjapoika Giton, jonka rakkautta tavoittelevat niin miehet kuin naisetkin, nuori ellostelija Askyltos ja hajamielinen runoilijavanhus Eumolpus.
Teoksen tapahtumat ovat ilmeisesti alkaneet Massiliasta (nyk. Marseille), mutta säilyneiden osien tapahtumat sijoittuvat aluksi johonkin Campanian pikkukaupunkiin, todennäköisesti Puteoliin (nyk. Pozzuoli), ja sieltä matka jatkuu meritse kreikkalaiseen Krotonin kaupunkiin.
Kirjan kuuluisin episodi on Trimalkion pidot, joka kertoo rikkaan vapautetun orjan järjestämistä suureellisista juhlista. Toinen toistaan mielikuvituksellisemmat ruokalajit seuraavat värikkäitä ohjelmanumeroja ja erilaisia kommelluksia. Episodi on kirjoitettu käyttäen ajan puhekieltä ja se pilkkaa ajan äkkirikkaiden taipumusta liioitteluun.
Toisin kuin muut roomalaiset satiirit, Petroniuksen Satyricon ei moralisoi, vaikka veijarijuonen lomassa käydäänkin keskusteluja mm. koulukasvatuksesta, puhetaidon ja maalaustaidon rappiosta ja kirjallisuudesta. Teoksessa parodioidaan useita roomalaisia kirjailijoita mm. Senecaa, Ovidiusta, Lucanusta ja Vergiliusta ja joskus teosta on pidetty hellenistisen romaanin tai jopa Odysseian parodiana. Yleensä ollaan kuitenkin sitä mieltä, että se on itsenäinen teos, jolla ei ole ainakaan välittömiä esikuvia.
[muokkaa] Elokuva
Vuonna 1969 Federico Fellini teki Petroniuksen teoksen säilyneisiin osiin perustuvan elokuvan Fellinin Satyricon. Elokuva on surreaalinen ja katkeileva kuten romaanikin.
[muokkaa] Suomennos
- Satyricon. Suomentanut ja selityksillä ja jälkisanalla varustanut Pekka Tuomisto. Helsinki: Tammi, 2003.
